Unohtunut uimakassi ja odottamaton käänne

Eilinen päivä oli kuin suoraan tavallisesta perhe-elämästä otetusta kuvasta. Mieheni ja minä raahustimme aamulla väsyneinä keittiöön laittaaksemme lapsemme kuntoon päiväkotiin ja kouluun. Kun lapset oli saatu turvallisesti luovutettua opettajien huomaan, päätimme hyödyntää hetken kahdenkeskistä aikaa ja suunnistimme lähialueen uimahalliin virkistävän aamu-uinnin merkeissä.

Päivä käynnistyi mainiosti. Uiminen oli rentouttavaa, ja vedessä kelluminen tuntui kuin hetkelliseltä pakopaikalta arjen kiireistä. Väkeä oli vähän ja allas oli täydellisen lämmin. Kaikki oli täydellistä – ainakin siihen asti, kun päätimme lähteä.

Uimahallin aulassa huomasin, että unohdin uimakassini penkille. Hätkähdin hetkellisesti, mutta päätin olla panikoimatta. Mieheni ehdotti, että hän odottaisi minua, kun menisin hakemaan kassin.

Kun saavuin penkille, uimakassiani ei näkynyt missään. Katseeni harhaili ympäriinsä toivoen, että olin vain unohtanut sen jonnekin toiseen nurkkaan. Valitettavasti se oli turha toive, sillä kassiani ei ollut missään. Joku oli vienyt sen sillä välin, kun olin kerinnyt melkein autolle saakka.

Ensimmäinen tunne oli hämmennys. Miksi kukaan haluaisi varastaa kulahtaneen pyyhkeen ja vanhat uikkarit?  Tunsin oloni hölmöksi ja vihaiseksi samanaikaisesti.

Uimahallin henkilökunta auttoi meitä parhaansa mukaan, mutta toivoa uikkareiden löytymisestä ei ollut. Jälkikäteen mietin, että ehkä varas tarvitsi ne tavarat enemmän kuin minä. Ehkä se oli jonkun epätoivoinen yritys saada jotain pientä iloa päiväänsä. Tai ehkä kyseessä oli pelkkä impulsiivinen teko, joka ei kaivannut sen suurempaa selitystä.

Vaikka tilanne oli ärsyttävä, päätimme olla antamatta sille valtaa pilaamalla päivämme. Loppujen lopuksi kyse oli vain tavaroista, ja ne olivat korvattavissa. Päivä jatkui eteenpäin, ja lopulta hymyilimme tilanteelle – ainakin sen koomiselle puolelle.