Uusi ravuri – haasteita parisuhteessa

Olen aina ollut perheemme järkevänä äänenä, kun on tullut aika tehdä suuria päätöksiä. Mutta viime viikonloppuna koin todellisen haasteen, kun mieheni päätti hankkia meille uuden ravurin. Vastustin tätä ideaa alusta saakka, ja kun viikonlopun tapahtumat alkoivat, tiesin, että tulisin tarvitsemaan kaiken viisauteni ja kärsivällisyyteni.

Lasten innostus oli ymmärrettävää, kun he saivat kuulla uudesta tulokkaasta. Lupa saada karkkia takapenkillä piti heidät hiljaa ja kiltisti, mutta minä olin valmistautunut henkisesti siihen, että viikonlopusta tulisi haastava. Harmittavasti lapsemme joutuivat kuuntelemaan mieheni kiukuttelua koko matkan ajan. Hän ei kestänyt mitään kritiikkiä, varsinkaan kun kyse oli uuden hevosen hankkimisesta.

Mieheni oli täysin vakuuttunut siitä, että uusi ravuri oli oikea valinta ja että sillä kilpailtaisiin pian kaikissa isoissa kotimaisissa lähdöissä, Suur-Hollolasta aina Finlandia-ajoon saakka. Hän kertoi kuinka hevosella oli upea sukutausta ja kuinka ammattilainen oli vakuuttanut heidän valintansa. Mutta minun sisälläni kasvoi vahva epäilys siitä, oliko tämä todella järkevä päätös.

Olen aina tukemassa mieheni intohimoja, mutta tällä kertaa epäilen, että hän on riippuvainen hevosenomistamisesta. Hän tuntuu antavan kaikkensa tälle harrastukselle ja unohtavan kaiken muun ympäriltään. Minusta tuntuu, että meidän perheen yhteinen aika ja taloudelliset resurssit käytettään yhä useammin hevosten maailmaan.

Tiedän, että tämä uusi ravuri tuo mukanaan monia haasteita ja mahdollisuuksia. Toivottavasti voimme löytää tasapainon mieheni intohimon ja perheemme tarpeiden välillä. Ehkä tämä hevonen voi olla meille kaikille jotain erityistä. Mutta yksi asia on varma: viikonloppu uuden ravurin haun parissa oli enemmän kuin tarpeeksi draamaa minulle.