Viikonloppu tien päällä – Arjen todellisuutta ilman sädekehää

Tämä viikonloppu meni suurimmaksi osaksi lasten kanssa autossa istuessa. Syynä oli mieheni sedän hautajaiset, jotka pidettiin Suomen toisella puolella. Vaikka itse tilaisuus oli arvokas ja tunteikas, täytyy sanoa, että matka sinne ja takaisin ei ollut ihan sitä, mistä perhearki-unelmat ovat tehty.

Takapenkki pidettiin tyytyväisenä karkilla ja erilaisilla aktiviteeteilla, mutta rehellisesti sanottuna, kyseessä oli selviytymisstrategia. Kun matkustat tuntikausia lasten kanssa, joskus on vain pakko käyttää niitä keinoja, jotka toimivat. Tällä kertaa ne olivat sokeria ja piirrettyjä elokuvia. Ei, siitä ei saa kiillotettua sädekehää. Se oli käytännöllinen ratkaisu.

Ruokailut hoituivat Mäkkärissä, kuten reissuruokailut usein meidän perheessä. Vaikka itsekin haaveilen välillä pittoreskista pysähdyksestä jossain pienessä kahvilassa, missä nauttisimme huolella valmistetut eväät luonnon helmassa, todellisuus on jotain aivan muuta. Kun ollaan liikkeellä, nälkäiset lapset ja aikataulu sanelevat usein, mikä on järkevintä. Ja tällä kertaa Mäkkäri voitti – yksinkertaisesti siksi, että se oli nopeaa ja helppoa.

Joskus sitä tuntee pientä syyllisyyttä siitä, ettei aina pysty tarjoamaan lapsille niitä ”täydellisiä” hetkiä tai terveellisimpiä valintoja. Mutta toisaalta, elämä on juuri sitä – tasapainoilua ja välillä epätäydellistä, ja se on ihan ok. Kaikkein tärkeintä on, että selvittiin viikonlopusta yhdessä, ja välillä se riittää.