Virpomisperinne ja moderni aika: Miten suhtaudumme ovelta ovelle kiertelyyn?

Kevät on täällä jälleen, ja perinteinen virpomiskierros lähestyy. Kuitenkin, viime vuosina olen huomannut, että tämä perinne on muuttunut monilta osin. Enää ei olekaan kyse pelkästä iloisesta perinteestä, vaan siitä on tullut jotakin, joka on häilyvä rajamaasto perinteen ja epämiellyttävän kerjäämisen välillä.

Muistan itse lapsuudestani ne innostuneet hetket, kun ystävien kanssa pukeuduimme virpomisasuihin ja läksimme iloisesti virpomaan naapureita. Mutta viime vuosina olen alkanut pohtia, onko tämä perinne menettänyt merkityksensä tai ainakin muuttunut olennaisesti.

Yksi huomioni on ollut se, että monet lapset eivät enää vaivaudu tekemään virpomisoksia kunnolla. Näen usein virpomiskierroksilla lapsia, joilla on mukanaan pelkkiä puiden oksia ilman koristeita tai jopa vääränlaisia oksia – kuten pajun sijaan mäntyä. Tämä on herättänyt ajatuksia siitä, että onko perinne menettänyt arvonsa vai eikö sitä yksinkertaisesti ymmärretä enää oikein.

On tärkeää, että kotona opetetaan lapsille perinteen kunnioittamista ja sen merkitystä. Virpomiskierroksella lapset eivät saisi ajatella sitä pelkästään mahdollisuutena saada palkkaa vaan pikemminkin tilaisuutena jakaa iloa ja kevätfiilistä naapurustossa. Palkkion tulisi olla enemmän kiitollisuuden osoitus kuin odotettu etu.

Valitettavasti, kuten olen itsekin kuullut ja nähnyt sosiaalisessa mediassa, jotkut lapset ja vanhemmat ovat alkaneet käyttäytyä virpomisen suhteen epäkohteliaasti ja jopa vaativasti. On surullista lukea tarinoita siitä, kuinka lapset ovat vaatineet rahaa virpomisesta ja kieltäytyneet ottamasta vastaan makeisia, ellei rahaa ole tarjolla. Tällainen käytös on kaukana perinteen alkuperäisestä hengestä ja kunnioituksesta.

Miten siis suhtautua tähän muuttuneeseen virpomisperinteeseen? Yksi vaihtoehto on yrittää palauttaa perinteen alkuperäinen merkitys ja kunnioitus siihen. Vanhempien ja kasvattajien tehtävä on opettaa lapsille, että virpomiskierros on ennen kaikkea tilaisuus ilahduttaa muita ihmisiä ja jakaa kevätfiilistä.

Toisaalta on myös ymmärrettävä, että maailma muuttuu, ja perinteetkin voivat muuttua tai haihtua ajan myötä. Jos virpominen ei enää tunnu mielekkäältä tai sopivalta omassa yhteisössä, on täysin hyväksyttävää keksiä uusia tapoja juhlistaa kevättä ja yhteisöllisyyttä.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää muistaa, että perinteiden ylläpitäminen ei saisi johtaa epäkohteliaisuuteen tai vaatimukseen. Kunnioitus ja kiitollisuus ovat avainasemassa, oli kyse sitten virpomisperinteestä tai mistä tahansa muusta perinteestä.