Yllätyksiä digiajan arjessa

Eilen, arki-iltana, keskellä keittiön arkirutiineja, mieheni yllätti minut kysymyksellä, joka kuulosti kuin aikamatkalta menneisyyteen: ”Voisitko käydä kaupassa ja ostaa muistitikun?” Ensin ajattelin, että hän vitsailee, mutta katsoin hänen ilmetellen ja ymmärsin, että hän oli tosissaan.

Muistitikku. Nuo pienet USB-laitteet, joita käytimme innokkaasti 2000-luvun alussa, kun siirtelimme tiedostoja tietokoneesta toiseen. Nykyään tuntuu, että kaikki on tallennettavissa pilveen, joten muistitikku kuulosti vähintäänkin eksoottiselta.

 

Pohdin, miksi ihmeessä hän tarvitsisi muistitikun? Onhan meillä käytössä Dropbox, Google Drive, OneDrive.

Tämä herätti minut miettimään, kuinka digiaikaan tottuneet meistä monet ovatkaan, ja kuinka helposti unohdamme, että kaikilla ei välttämättä ole pääsyä samoihin teknologisiin ratkaisuihin. Pilvipalvelut ovat käteviä, mutta ne eivät ole kaikkialla arkipäivää.

Näin perinteisistä työkaluista, kuten muistitikusta, tulee edelleen tarpeellisia. Muistitikun hankinta toi mieleen ajat, jolloin suurikokoisen tiedoston siirtäminen oli haaste, ja kuinka jännittävältä tuntui saada ensikertaa USB-tikku käteen ja ymmärtää sen potentiaali. Siitä on tultu pitkä matka, mutta aika-ajoin vanhat ratkaisut ovat juuri sitä, mitä tarvitaan