Muuan herrasmies istuu retkituolillaan raviradan leirintäalueella nautiskellen olutta. Hän kutsuu Erican keskusteluseurakseen joka menee, koska jokaisessa paskapäässä on varmasti jotakin hyvää sisällään. Tai niin Erica ainakin kuvittelee, koska on itsekin ollut elämässään aika ajoin aivan uskomattoman mulkku. Erica istahtaa herrasmiehen viereiselle retkituolille, ja herrasmiehen kasvot vääntyvät omahyväiseen virneeseen.

Herrasmies kertoo myhäillen, kuinka surkea ihminen Erica oikeasti on. Hän ilmoittaa tyytyväisenä, kuinka typerän tytön kanssa tälläkin hetkellä keskustelee, ja ettei Ericasta koskaan tule mitään. Herrasmiehellä menee paremmin. Hän sentään ymmärsi hankkiutua työttömäksi, keskittyä päihteisiin ja lukee jopa kirjoja. Herrasmies ilmoittaa, ettei Erica lue tarpeeksi.

Herrasmies on lukenut Erican tekstejä vuosien takaa, ja kokeekin asiakseen kertoa tämän tekstien olevan suorastaan paskoja. Kirjoitustyylikin on kopioitu herrasmieheltä. Erica tuntee muljahduksen vatsassaan, sillä kyseinen henkilö on lukenut jotakin sellaista, mitä Erica ei ole koskaan näyttänyt edes parhaimmille ystävilleen. Erican sijaan herrasmiehen ystävä on taitava kirjoittaja. Sellaista Ericasta ei koskaan tulisi.

Kuunneltuaan tarpeeksi katkeraa vihapuhetta, Erica päättää keskeyttää herrasmiehen. Hän kertoo, ettei ole pakotettu kuuntelemaan tuollaista tekstiä ja ettei katkeruus tuo tälle yhtään parempaa hyvinvointia. Jos herrasmiehellä itsellään on paha olla, sitä ei tuolla tavalla tulisi purkaa muihin. Herrasmiehen loppusanat jäävät unholaan, kun Erican jalat jo suuntaavaat toisaalle.

Erica poistuu ja kirjoittaa festaripäiväkirjaan lyhyesti ja ytimekkäästi: ”***** on vieläkin mulkku.”

Tässä yksi lukuisista taustatarinoista sille, miksi aloitin jälleen bloggaamisen. Muina syinä voidaan pitää muun muassa mittavia elämänmuutoksia, jotka vaikuttivat koko kuluvan kesän tapahtumiin ja valintoihin. Oletettavasti palaan niihin vielä myöhemmin, niistä nimittäin riittäisi paljon kerrottavaa. 

Olen tosiaan Erica, 23 -vuotias tuleva journalismiopiskelija, jonka majapaikka sijaitsee Helsingissä. Olen blogannut viimeksi vuonna 2013(?), jolloin harrastin aktiivista nettiavautumista elämäni turhista juonenkäänteistä. Sittemmin olen oivaltanut, että kyseinen blogi auttoi käsittelemään aika rankkojakin elämän potkaisuja persuksille, ja että oman elämänsä avoin jakaminen sosiaalisessa mediassa on äärimmäisen typerää. Oletettavasti siksi se on jotakin sellaista, jota ajattelin jälleen ruveta harrastamaan. 

Tässä se siis on. Erican uusi avautumiskanava, jonne ajattelin purkaa edes osan pääni erikoisista oivalluksista. Sirkushuveja kansalle ja sitä rataa.

Tervetuloa!

Ps. Tarinan herrasmies pyysi jälkikäteen anteeksi.