Laaksosen Touko ja tummaakin tummempi porter

Tom of Finland -elokuva saa vihdoin ensi-iltansa tänään. Media- ja mainosnäkyvyyden ansiosta tuntuu siltä, että Tomppa olisi voinut tulla ulos valkokankaalla jo aikaa sitten.

Touko Laaksosen elämästä kertova elokuva on kokonaisuudessaan puhutteleva, koskettava ja avartava. Ohjaaja Dome Karukosken kädenjälki näkyy. Erään facepalm-reaktion herättäneen kuorokohtauksen ounastelen olevan tulosta Suomi 100 -yhteistyöstä. Siitä huolimatta toivon, että pääsen näkemään elokuvan pian toistekin.

Laaksosen tarina antaa suhteellisuudentajua jokaisen elämään. Jos ei ole jo aiemmin hullaantunut Tom of Finland -taiteesta, tämän leffan jälkeen sitä katsoo aivan eri silmin. Samalla voin suositella luettavaksi Kuukausiliitteen artikkelia Touko Laaksosen tosielämästä sekä suhteesta Veli Mäkisen kanssa. Leffassa on artikkelin perusteella otettu jonkin verran taiteellisia vapauksia, mutta kannattaa tutustua molempiin tarinoihin.

Olutsuositus

Lähdin analysoimaan Tom of Finland -leffan herättämiä tunteita ja miettimään sitä kautta, mikä olut sopisi parhaiten leffakokemuksen pariksi. Ei tehdä tästä kuitenkaan liian hankalaa. Monikerroksinen elokuva ja sen herättämät tunteet vaativat ehkä useammankin oluen, mutta Tom of Finland -estetiikkaa kunnioittaakseni päädyn valinnassani porteriin. Mustaakin mustempi, vahva ja täyteläinen olut sopii parhaiten kireiden nahka-asusteiden ja pullottavien kehonosien kanssa nautittavaksi.

Toisena kerroksena valinnalle on Touko Laaksosen monella tasolla kaksijakoinen elämä. Hän joutui piilottelemaan todellista elämäntapaansa suurimman osan elämästään. Lisäksi isona teemana leffassakin on se, että Laaksosen työt lähtivät ensin vetämään Suomea avoimemmassa Amerikassa.

Tom of Finland -leffan pariksi suosittelen:

Stadin Panimon American Imperial Porter

Enjoy!