Kainalopaikka aka…

Viime aikoina oon miettinyt omaa pelkuruuttani ja vastaavasti muiden rohkeutta deittailussa. Ei ole vierasta, että itselle vieras tyyppi tarjoaa heti kainalopaikkaa. Ellen oo ihan pihalla, niin ymmärtääkseni kainalopaikka on vähän sivistyneempi ilmaisu termille ”nussimaan niin reilusti, että alaviisaudenhampaat irtoavat naapurilta.”

Nämä kutsut tulevat tyypeiltä, joita en oo koskaan tavannut. Mulla ei kävisi pienessä mielessäkään lähteä suorilta jonkun vieraan kotiin, mutta ka, joku toinen uskaltaa. Olemme niin erilaisia! 

Ps. Eli: jos haluat mut kotiisi hässimään – vie mut ensin kahville. Sitten voit lähteä saattamaan mua kotiin ellen oo sulle näin: ”Oli kiva tavata, kuullaan!”. Sitten mä voin sanoa, että ”Haluatko sä tulla vielä käymään mun luona, kun olisi kiva jatkaa juttelua?” Ja sitten: Tao Tao -pandan hengessä: ”No vittu tao-tao!” 

Pps. Okei, menikö nyt vähän överiksi?