Milloin on hyvä hetki pyytää toinen unohtamaan lapsensa?

Temppareissa nousi kohu siitä, kun Elias oli söpöysnäkökulmasta käsin valmis laittamaan alastoman lapsen rosmariinilla höystetyn salaatin kera uuniin. Mä tavallaan ymmärrän, vaikkakin ehkä vähän eri syistä. Oon nimittäin jutellut yhden päivän ajan hauskan oloisen tyypin kanssa, joka asuu Keski-Suomessa ja hänellä on lapsia.

Oonkin sitten viettänyt vapun töissä miettimässä sitä, että milloin on sopivaa pyytää häntä muuttamaan Helsinkiin ja unohtamaan lapsensa?

Ensi viikolla?