Mitä saisin vastaukseksi, jos pyytäisin viemään ulos roskat?

Olen vähän kaikkea. Kovis, herkkis, jotain siltä väliltä. On outoa tavata joku tyyppi, joka on todella sinut herkän puolensa kanssa. Mä kuvittelen olevani jonkinasteinen tunteiden tulkki, mutta pian lukemastasi tarinasta päätellen – taisin olla nenälaatikolla, kun romantiikkataipumusta jaettiin.

Multa kysyttiin yhden kivan tyypin toimesta, että mikä mun lempivuodenaika on. Sehän on hyvä kysymys. Kysyin häneltä samaa. Mä kerron sulle kohta mitä mä vastasin. Tässä hänen vastauksensa:

Kyllä kärkipäähän menevät kuulaat syysaamut & syyssumut, myös elokuun tummenevat illat ja aste asteelta kirkastuva tähtitaivas sykähdyttää (iltaisinhan näkyy hienosti n. etelän suunnalla ”kesäkolmio” eli Joutsenen Deneb-tähden, Lyran Vegan  ja Kotkan Altairin muodostama kuvio). Mutta tykkään myös sankasta, pehmeästä, isohiutaleisesta lumisateesta yöllä, jolloin on ihan hiljaista, kuin koko maailma peittyisi lumeen, ja kovasta pakkasesta, kirkkaasta aurinkoisesta helmikuun päivästä, jolloin ilma on täynnä hiuksenhienoa lumihilettä, pakkanen narskuu kenkien alla ja aurinkoa kehystää halo. Toukokuun tuore vihreys. Kesäinen hämäräyö. Tässä joitain vuodenaikaisia itseäni viehättäviä tunnelmakuvia. (E-)Suomen rikkaus on juuri vaihtelevuus, päiväntasaajalla voisi olla tässä suhteessa aika tylsää.

Mun vastauksen ollessa: Aina kesä.

Mikä mua vaivaa! On varmastikin aika selkeää, ettei meidän rakkaus edennyt tänä kesänä kuulaisiin syyssumuihin saakka. Mun puolustuksekseni haluaisin kuitenkin vielä sanoa, että mä pysyin tehtävänannossa, hän ei.