Sitä mietin, että mitä ajattelee henkilö, joka huomaa, että kappas! Lähetin kuvan löysästä kullistani kolme kuukautta sitten henkilölle, joka ei reagoinut mitenkään kuvaani. Olisiko ehkä aika ottaa uudestaan yhteyttä?

Kun viestittely näyttää tyssänneen levollisen kullin kuvaan, niin millainen analyysi henkilön mielessä liikahtaa? Läikähtääkö lämmin tunne sydämeen nähdessään viestiketjun viimeisimpänä tuotoksena oman löysän kullinsa? Aawwww, miten söfö! Tuleeko samanlainen fiilis kuin vanhemmille kaupan kassalla? Tiedätkö, kun lompakon avattuaan sieltä pilkottaakin oman Siru-Petterin kuva? Pää kenossa voi hymyillä kuvalle ylpeänä. On se melko kova, on se!

Tästähän täytyy olla hyvä jatkaa samalla hyväksi havaitulla mallila!