Kerroin raamikkaalle sähkömiehelle, että en ole kiinnostunut tällaisesta menosta, jossa mut herätetään öisin ja jätetään treffit väliin kaljan takia.

Tästä syntynyt keskustelu oli hyvin riipaiseva, koska harvoin alkoholiongelmasta keskustelu mitään herkkua on. Hän halusi pitää mut elämässään majakkana. Alkoi tuntua siinä määrin työltä, että ohjasin hänet eteenpäin sopivien palveluiden pariin. Mun sydäntä kylmäsi kieltäytyä ystävyydestä, koska miten sitä voi jättää ongelmaisen tuolla tavalla tuuliajolle? Toi-saal-ta. 

Sääli – miten kestävä pohja suhteelle. <3

Se, että sulle soitetaan joskus öisiä kännipuheluita tuntuu jopa vähäsen virkistävältä. Kun saat kolmena peräkkäisenä yönä kännipuheluita samalta henkilöltä, alat jo nähdä tietynlaisen kaavan. 

Mielestäni tyynyjen kasaaminen vierelleni ratkaisee romantiikkavajeen, koska silloin tuntuu melkein siltä kuin joku nukkuisi mun vieressä.

Ja tyynyillä ei ole alkoholiongelmaa.