Kuten kirjoitteluistani on voinut päätellä, olen hivenen kyllästynyt pitkittämään työpäiviäni siirtämällä sosiaalialan osaamistani deittipalstoille. 

Ehkä olisi hyvä kaivaa esiin se täysverinen abc-liikennemyymälätyöntekijä? Tuleeko annos perunoilla, muusilla, kermaperunoilla vai ranskanperunoilla? Ai riisillä? No tuleeee!

Jos ei ole asiakasomistajakorttia, niin se on date over. Tai ehkä kannattaisi vaan olla joku semmoinen Ilman korttia ei tuu kantisetuja?

Ei ilmaisjakelua, saatana.

Mietin tässä, että onkohan enää tässä vaiheessa elämää mahdollista löytää omanikäistä seuraa, jonka kanssa ei tarvita minkäänlaista sosiaalialan koulutusta ja pitkää työkokemusta menestyäkseen suhteessa? 

Onnistumisprosenttien perusteella on tehtävä analyysi, ettei se koulutus ja kokemus näemmä ihan kaikkea kuitenkaan pelasta. Mulla on nimittäin kumpaakin, eikä tulevaisuus ihan mielettömän valoisalta näytä. 

Olisi ehkä syytä ryhtyä tarkastelemaan uudelleenkouluttautumispolkuja, ja miettiä mitä annettavaa uurnanvalmistuskurssilla olisi itselle.