Pitkälle on tultu siitä hetkestä, kun odotti vastauksia tekstiviesteihin heti. H.E.T.I. Minusta on itsestäkin tullut epämääräinen viestijä, ajan myötä. Ellen vastaa viesteihin, siihen on yleensä kaksi syytä: en ehdi, tai unohdan vastata, kun en heti ehdi vastata. 

Mulle ominainen viestitiheys kiinnostavaa ihmistä kohtaan on ainakin kerran päivässä, tai aina kun tulee jotain järkevänkaltaista mieleen. Suhteiden alut ovat mulle hyvin vaikeaa aikaa, kun epävarmuus ratkoo sydämeni saumoja. Samaan aikaan mulla on aika hyvät tuntosarvet ihmisten suhteen, joten rivien välit ovat entuudestaan tutut. En oo löytänyt moneen vuoteen samankaltaista viestijää kuin mitä mä itse olen. 

Kuten olemme jo oppineet minun pikaihastuksista, niin tahti on hyvä. Mulla jää harkinta-aika elämättä, koska haluan tuntea ja lähetellä viestejä. Ne viestit ovat olennainen osa mun rakkauspalettia. Tai eiväthän ne ole niin tärkeitä jos niitä lähetellään. Oleellisiksi me muuttuvat tasan siinä sekunnissa, kun niitä ei juuri ilmesty.

Me ollaan kaikki hyvin erilaisia viestijöitä, mutta viestien pihtaaminen on mun maailmassa sama asia kuin vähäinen kiinnostus. Jos olet kiinnostunut, lähetät viestejä. Jos mä olen se, joka ylläpitää viestiliikennettä, kestää noin kaksi sekuntia ennen kuin olen takaisin deittipalstalla laittamassa matoja järveen. 

Ihan itse valitsee!