Yksi asia, joka mua ärsyttää itsessäni on se, että heittäydyn viiden pennin ihmisauttajaksi treffipalstoilla. Et voi arvata kuinka monen hauraan yksilön olen saattanut vahvempana takaisin elämään. Mä olen jotenkin ajatellut tekeväni pohjatyötä omaa potentiaalista suhdetta varten, mutta tässä vaiheessa on aikalailla aiheellista todeta, että se kuvitelma nyt on ollut ihan täyttä paskaa. 

Tänään sen sijaan ymmärsin miksi en ole aloittanut terapeuttiopintoja, koska tuli semmoinen aika vahva Kukaan ei kuule huutoasi terapiassa -kohtaaminen. Mun tarkoitus oli hyvä, mutta jotenkin vaan ratkesin. Sain viestin tuolta harvasanaiselta Oks-mieheltä, jonka ajattelin jo luovuttaneen. Vastasin hänelle ystävällisesti, mutta kerroin kuitenkin löytäneeni tyypin, johon haluan nyt keskittyä*. 

Mulla on täysi ymmärrys sitä kohtaan, että deittailu uuvuttaa ja vie elämänilon. Mutta niin teki tämäkin tyyppi omalla puuduttavalla puheellaan. Kaikki perustuu vaan onneen, mulla on huono onni, mä en ole riittävän komea, mulla ei ole helppoa, naisilla on niin helppoa jaadajaadajaada. 

Mä kävin läpi meidän viikon aikana käydyn keskustelun ja sen perusteella totesin hänen kysyneen multa kolmea asiaa: puhelinnumeroa, pituutta ja missä olen töissä. Kaikki muu aika on lätisty hänen töistä, epäonnisista deiteistä, hänen autostaan, hänen töistään ja sanoinko jo hänen töistään?

Joku huippu saavutettiin siinä kohtaa, kun Oks-mies kertoi tekevänsä uusasiakashankintaa työkseen, ja häntä kyllästyttää tehdä sitä deittipalstoillakin, joten olisi kivaa jos joku näkisi vaivaa hänenkin suhteen. Ja mä todella ymmärrän että olisihan se. Mutta voi nyt saatana! Kyllä minäkin juttelen keskenkasvuisten tyyppien kanssa työssäni, ja jatkan sitä deittipalstoilla iltaisin. 

Ai luoja.

*) synonyymi ajatukselle: Sä syöt aivojani tehokkaammin kuin zombiet, en halua koskaan nähdä sua, mutta kutsutaan sitä vaikka termillä: olen tavannut yhden kiinnostavan tyypin

Meidän täytyy puhua vastavuoroisuudesta suhteissa. Tämä sopii ihan kaikkeen vuorovaikutukseen tapahtui sitä sitten töissä, vapaa-ajalla ystävien tai deittityyppien kanssa. Kuten kirjoitin aiemmin, romanttiset teot on täysin opeteltavissa, samalla tavalla kuin vuorovaikutus. Todennäköisimmin tällainen taito on kehittynyt luonnostaan sellaisille tyypeille, jotka ovat olleet ympäristöissä, joissa kommunikoidaan toisten kanssa. Muiden tarvitsee sitten vähän treenata.

Mulla oli omituinen kahden ja puolen vuoden mittainen suhde henkilöön, joka päättyi viime vuoden lopulla. Siinä suhteessa oli yhtä moni asia hyvin kuin mitä oli pielessä. Kuvaavaa oli se, että suhteen loputtua toinen osapuoli kertoi toivoneensa, että meillä olisi ollut enemmän yhteistä keskustelevaa ja tekemistä. Olin samaa mieltä. Semmoista on kuitenkin vaikea ylläpitää yksin. 

Välillä miettii, että mikä mielen sairaus sai mut pysymään siinä suhteessa niin pitkään, jossa vastasin suurimmasta osasta keskusteluiden syntymisestä ja ylläpitämisestä sekä yhteisestä tekemisestä. Edellisessä suhteessa hänen vaimonsa oli puhunut taukoamatta hänen kuunnellessa.

Tiedustelin, että onko hän miettinyt omaa osuuttaan siihen miksi keskusteluja ei synny, ja hänelle se oli uusi oivallus että hänelläkin oli jotain tekemistä asian kanssa.

Lupasi skarpata seuraavassa suhteessaan.