Elokuvaretki oli ihana. Elokuva oli ihana. Seura oli ihana. Kun erottiin, hän hyppäsi raitiovaunun kyytiin ja kääntyi katsomaan mua ja vilkutti iloisesti. Emmä tiedä tuleeko tästä mitään, mutta siihen asti mä nautin siitä, että joku käyttäytyy mua kohtaan nätisti.

Mistä muuten tietää, että toinen on kiinnostunut itsestä? Ihan helvetin vaikea arvioida.

Ps. Törmäsin häneen taas sattumoisin perjantaina. Hän oli taas ihana. <3

Pps. Hän kirjoitti mulle viestin, että on aina iloinen nähtyään mut ja poistuvansa paikalta hymyssä suin.

Ppps. Sanoiko ihana? Sovittiin, että nähdään kun hän palaa takaisin retkiltään.

Pppps. Hän lähettelee mulle linkkejä teemoista, joista hän haluaa keskustella kanssani.

Mä tapasin yhden tyypin sattumalta muutama kuukausi sitten. Loimme elämän mittaisen ystävyyssuhteen Facebookissa heti kättelyssä. Mä olen törmännyt häneen sattumalta pariin otteeseen. Ekalla kerralla lähdettiin kaljalle, leffaan ja kaljalle. Se oli kivaa.

Törmäsin häneen sattumoisin baarissa keikalla viime lauantaina ja hän oli IHANA. Ajattele sitä tyyppiä, joka lähtee ylittämään tanssilattiaa mutta kääntyykin heti takaisin. Hän hakee katseesi ihmisvilinän keskeltä samalla väläyttäen maailman ihanimman hymyn ja sanomalla, että voitaisiinko tanssia vielä tää yksi biisi ennen kuin lähden mun kavereiden kanssa pois.

Vähensin sattuman osuutta universumissa, mutta lisäsin vastaavasti todennäköisyyttä tavata hänet, kutsumalla hänet mun kanssa huomenna leffaan. Ja sinne me nyt mennään. 

Ps. Hän on yksi niistä, joka on reagoinut kaltoinkohtelupaskaan niin kuin pitää.