Ei oo helppoa lähteä treffeille ja laittaa itsensä alttiiksi. Sydän toivoo joka kerta jotakin enemmän kuin mitä on tähän asti ollut  tarjolla. Omat kelpaamattomuuskelani on oma lukunsa.

Miltä täytyy tuntua henkilöstä, joka ei saa sängyssä tuulta purjeisiin? Täytettä pamppuun, niin sanoakseni. Oon viime aikoina törmännyt heihin. Mä oon sosiaalialalla, joten voin sanoa, että ymmärrystä löytyy. Se mikä on melko varmaa: henkilö haihtuu, uutta tapaamista ei tule, eikä selityksiä sille miksi ei tavata uudestaan.

Edellisen haamulähdön jälkeen keitin itselleni lohduksi 7 minuutin munan.

Oon miettinyt täällä blogissa sitä, kuinka kyllästynyt olen siihen, että keskustelut johtavat seksilaaksoon aika pian tutustumisen jälkeen. Mä oon pro-panokissa, mutta oon silti halunnut säilyttää edes jotain romantiikankaltaista hehkua ilmassa tutustuessani uuteen ihmiseen. Viimeaikaisten kokemusten perusteella on kuitenkin aihetta muokata asennetta uuteen muotoon: romantiikka helevettiin.

Henkilöt, jotka eivät juuri tutustumisvaiheessa panoläpillään vikittele, eivät ole varsinaisesti muuttuneet kasvokkain miksikään kullikeistereiksi.

Haluan siis sanoa taas, että muista ettei mikään ole koskaan hyvin. <3