Silloin olisi tehnyt mieli tappaa
Harvoin on niin hyvä fiilis kuin silloin, kun ensimmäinen yhteinen yö tulee vietettyä 120 cm leveällä sohvalla toisen nukkuessa ihanassa sängyssäni kuorsaten betoniseinät ja oman hyväntuulisuuteni kumoon.
Harvoin on niin hyvä fiilis kuin silloin, kun ensimmäinen yhteinen yö tulee vietettyä 120 cm leveällä sohvalla toisen nukkuessa ihanassa sängyssäni kuorsaten betoniseinät ja oman hyväntuulisuuteni kumoon.
Elämme uudenlaista ajanjaksoa. Tai jos puolta vuorokautta voi teknisesti tarkasteltuna kutsua joksikin jaksoksi, mutta ymmärtänet.
Mä olen henkilö, joka kaivaa puhelimestaan kaikenlaisia muistoja ja tärkeitä asioita. Treffeilläkin.
Tätä puolta vuorokautta aiempi kausi on sisältänyt kuitenkin melko monta merkillistä säätöä, joten ihan uudenlaisen kauhuelementin tuo tietoisuus siitä, että puhelimen tarjoama esikatselumoodi voi hetkenä minä hyvänä sisältää jotakin näistä: tinder-matcheja, saako sieltä peräreikää -tyyppistä kyselyä, tai ihan vaan perinteisiä dickpickejä.
Voisihan sitä välillä miettiä kenelle numeronsa antaa.