En oo koskaan tuntenut oloani niin kirjaimellisesti white trashiksi kuin saapuessani vierailulle kepeillä linkkaavan raamikkaan sähkömiehen luo ja hänen pyytäessä kiltisti:

”Voidaanko viedä roskat ulos?”

Elämäni muistuttaa toisinaan elokuvaa. Mun valinta on Stephen Kingin Piina. 

Sain kutsun tulla kepeillä linkkaavan raamikkaan sähkömiehen luo. Hän kaipasi mitä ilmeisimmin psykoottisen sairaanhoitajan hellää hoivaa. 

Harmi, että lääkäri oli jo ehtinyt laittaa sähkärin vasemman polven kumoon, ei jäänyt itselle niin monta murskattavaa kohdetta.