Tag: #loputtomansuhteetonta

Mun työ ei juurikaan eroa toteuttamastani deittailusta. Sen huomaa viimeistään silloin, kun kerron työkavereille jonkin työperäisen keissin, eikä ole kerta tai kaksi, kun on jouduttu varmistamaan, että ”Niin onko tää nyt joku sun asiakas vai deittikumppani?” Yhtä sekavia kummatkin.

https://youtube.com/watch?v=17ozSeGw-fY%3Fstart%3D53 Joku väitti, että rakkautta ei voi kiirehtiä. Mä sanon: mitä helevetin paskaa tämä nyt on! Mä oon niin k y l l ä s t y n y t. Viime aikaiset yhteydenotot ovat seuraavankaltaisilta ihmistyypeiltä: henkilöt, jotka avaavat keskustelun termillä moi, jonka jälkeen he odottavat, että mä ylläpidän keskustelua tyypit, jotka määrittelevät itsensä sapioseksuaaleiksi, […]

Minulla on ongelma joka aktivoituu nukkuessani. Mä seikkailen ja puuhailen asioita. Toisinaan seiniltä irtoaa taulut, tulee siivottua makuuhuone, revin verhot ikkunasta, pinoan asioita tai pelkään jotain itselleni mystistä. Unilääkärin sanoin: unenlaatusi on hirveä. Tämä öinen renessanssiajan moniosaajuus on välillä häiritsevää. Erityisesti silloin, kun vieressä nukkuu joku uusi tykkäyshenkilö tai ystävä. Viime viikolla häiriköin ystävääni unissani. On […]

Törmäsin eilen deittipalstalla yhden yön pyyntöön. Not judging. Mutta miten todennäköisenä pidät sitä, että olisit saanut kasapäin tarjouksia? Se realisoitui myöhemmin illalla eräänlaisena kolmen kysymysmerkin purkauksena. Pidetäänkö yhdessä pieni hiljainen hetki tälle ajatusten Lapuanjoelle?

Kuinka paljon te olette itse äänessä, kun juttelette tyypien kanssa netissä tai kun ootte treffeillä? Mua vaivaa se, että tiettyjen tyyppien kanssa homma toimii niin kauan, kun jutellaan hänestä. Jos yrittää jotain ”sun vuoro kysyä multa jotain”, niin saa niitä ”mitä-nastya-tykkäät-tehdä-kun-oot-yksinäs-ja-kiimainen”-viestejä. Kauhean epäkiihottavaa. 

Aijaij, kyllä tuntuu hyvältä mennä intuitiota vastaan ja antaa puhelinnumeronsa sujuvampaa viestimistä varten. Se palkitsee alle 20:ssa minuutissa.

Taas on valunut vastustamattomia tarjouksia postilaatikkooni. Näitä katsellessa herää tunne siitä, että on vaikea käsittää, miten olen vieläkin sinkku.

Onneksi pidin pari päivää sitten sen syksy saa, minä en -surkutteluhetken, jossa ajattelin pistää deittailun pienelle tauolle, kun just eilen latasin yhden uuden deittiapplikaation puhelimeeni. Ehkä tuon runollisen lausahduksen voisi muokata uusiksi: Syksy on järkevä, minä en.

Onpa outo tunne. Siis se, että tämä deittailu ei ehkä teekään ihan loputtoman hyvää. Koen, että kokemani perseily on murentanut jotain sisimmästäni. Toivottavasti ei ainakaan pysyvästi. En tiedä onnistunko pitämään taukoa deittailussa, mutta jotenkin tuntuu, että olisi hyvä miettiä taistelusuunnitelmiaan uusiksi. Syksy saa, mutta minä en. Ja tässä tapauksessa se taitaa vaan olla onni.