Tag: #suhteetonta

Oon jutellut viimeisen viikon tyypin kanssa, joka on hyvätapainen, kohtelias ja kiinnostunut siitä mitä mulle kuuluu. Yhtään seksiviittausta ei ole esiintynyt. Ihan vitun outoa.  

Maailma on niin erilainen meille, jotka tuhoamme sisintämme deittipalstoilla. Näytin yllä olevaa markkinointilauseketta ystävälleni, joka ilahtui siitä, että palstalta löytyi valemediaa äänekkäästi vastustava henkilö. Sydämeni särkyi kertoessani BBC:n viittaavan Big Black Cockiin, eikä brittiläiseen lähetystoimintayhtiöön. Voimia meille kaikille <3

Välillä tulee niitä hajoamishetkiä, kun kyseenalaistaa oman viehättävyytensä. Mun kotona ei tarvitse. Nimittäin, oon sen verran kiihottava, että kärpäsetkin lisääntyvät mun kodissani!

Mä en oo nyt aivan varma, että onko tämä paketin kyljessä oleva myyntilause se mitä halutaan tilanteessa erityisesti korostaa? ”Feels like nothing’s there!” Jotenkin toivoisi, että iskulause kuuluisi ”Feels like something is there!”

Jotkut ihmiset osallistuvat Flow-festivaaleille näyttäytyäkseen. Minulla on erilainen ongelma. Pari vuotta sitten siellä tuli vastaan niin monta epämääräistä säätöä, että minun suurimmaksi tehtäväksi koitui piiloutuminen. Pomoni sanoin: Voisko historiallisten hahmoihin törmääminen olla matemaattisesti jokseenkin suorassa yhteydessä sinun entisten lukumäärän kanssa? Pidän tätä teoriaa mahdollisena.

Mä oon kahdesti rakastuttanut itseni tyyppeihin, joiden rakkaus mua kohtaan on tullut yhtä todeksi kuin Y2K-maailmanloppu.  Mä oon itkenyt, rakastanut, riutunut, vihannut, ollut epätoivoinen, aihyväluoja miten epätoivoinen, toiveikas, ääliö, ja kaikkea näitä uudestaan noin viisitoista vuotta elämästäni. Siis rakastanut tyyppejä, jotka eivät ole halunneet tavata mua, mutta ovat tykänneet pitää mut lähellä. Se ei tietenkään […]

– Miten näet maailman? Mitkä arvot ovat sulle tärkeitä?– Oon käynyt Espaniassa ja näissä vieressä olevissa maissa. Yhyy, ei meistä kyllä tuu mitään. 🙁

Eggs Benedict. Ne on niitä harvoja hetkiä, kun tulee nautittua löysästä munasta. 

En oo koskaan tuntenut oloani niin kirjaimellisesti white trashiksi kuin saapuessani vierailulle kepeillä linkkaavan raamikkaan sähkömiehen luo ja hänen pyytäessä kiltisti: ”Voidaanko viedä roskat ulos?”

Elämäni muistuttaa toisinaan elokuvaa. Mun valinta on Stephen Kingin Piina.  Sain kutsun tulla kepeillä linkkaavan raamikkaan sähkömiehen luo. Hän kaipasi mitä ilmeisimmin psykoottisen sairaanhoitajan hellää hoivaa.  Harmi, että lääkäri oli jo ehtinyt laittaa sähkärin vasemman polven kumoon, ei jäänyt itselle niin monta murskattavaa kohdetta.