Köyhän miehen päiväkirja

Ensimmäisen vakavan parisuhteeni kariutuessa päädyin poistamaan mp3-soittimeltani kaikki ex-kumppanistani muistuttavat kappaleet. Ei siksi, että olisimme eronneet riidoissa, vaan siksi, että en halunnut stimuloida itseäni muistelemaan häntä enempää kuin oli pakko. 

Yllättäen yli tuhannesta kappaleesta jäljelle jäi vain hiukan yli puolet. 

Vaikka myöhemmin olenkin palannut silloin hylkäämieni biisien pariin minua hämmentää edelleen huomata, kuinka vahvasti voin halutessani upota sen aikaisiin tunnelmiin vain play-namiskaa painamalla.

Muistan taas miksi ajattelin, kuten silloin ajattelin.

Musiikkiin kytkeytyvät muistot ovat myös vähemmän kiusallista tutkailtavaa kuin päiväkirjamerkinnät. Ei tarvitse facepalmata omia entisiä ajatuksiaan, kun ne ovat abstrakteina usvina korvien välissä, eikä armottomana ja yksinkertaistettuna paperilla.