Farewel, addio, adeus, farväl

Jätin tämän kevään aikana enemmän hyvästejä kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä.
Niihin turtui ja niitä oppi kiertämään.

”See you around the globe”

”It’s ’see you later’, not ’goodbye’ ”

”I know we’ll meet again”

…ja niin edelleen.

Vaikka tietenkin kaikki tiesimme, että sitähän se on. Hyvästi, tervemoro, iloista loppuelämää.
Turhan dramatisoimisen sijaan oli kuitenkin hyvä pitää viimeinen hetki kepeänä.

Hyvästelin eilen Helsingin rautatieasemalla yhden elämäni tärkeimmistä henkilöistä.
Olo viimeisen halauksen jälkeen oli tyhjä ja silmät valuivat. 

Varsinkin tässä tapauksessa, kun takaraivossa kummittelee tieto siitä, että mikään ei estä näkemästä, soittamasta, viestittämästä, tuntuu ylivoimaisen houkuttelevalta fuskata ja sopia päivä tulevaisuuteen, jolloin nähdään seuraavan kerran.

Mitätöidä hyvästit.