Ettäs kehtaavat

Tänään junassa viereeni istui kaksi Järvenpäästä kyytiin noussutta abia. 
Pimut haisivat viinalle ja pohtivat miten maksa kestää kolmen päivän putken. (”Etkot, penkkarit ja risteily”)
Ratkaisuksi selkeytyi ”Ruohiksen Mäkki”, mistä saadulla ravinnolla oli tarkoitus jaksaa seuraavat 12 tuntia. 

Huvittavampaa kuin heidän minttuviinapullojen kanssa ottamien selfie-sessioiden seurailu oli arviolta 35-vuotias nainen, joka ahtautui kanssamme samaan loossiin, minua vastapäätä. 

Huomatessaan vieressäni istuvan typyn piilotteleman tölkin ja toisen laukusta sojottavan viinapullon hänen naamansa venähti niin megalomaaniseen paheksuntairvistykseen, etten muista nähneeni sellaista edes tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilla viime marraskussa. En usko, että nainen hoksasi tyttöjen tulevan suoraan abirekasta, sillä se – ainakin minun mielestäni – on lieventävä asianhaara kun arvostellaan torstai-iltapäivänä julkisessa kulkuneuvossa naukkailevia nuoria aikuisia.

Vieressäni istuva tyttö ilmeisesti huomasi naisen ilmeen, sillä hän kaivoi puhelimen laukustaan ja nyökkäsi vastapäätään istuvalle kaverilleen, joka kaivoi heti esiin omansa. Naisen vieressä istuva tyttö tirskahti luettuaan saamansa viestin. Kun nainen käänsi kasvonsa kohti ikkunaa hänen vierustoverinsa, joka oli tyttökaskikosta selvästi rohkeampi – tai humalaisempi – irvisti hänelle. 

Vaikka hauskaa voi varmasti olla ilman viinaakin en silti voi väittää, ettei sympatiani olisi tänään ollut tekoripsiään räpsyttävien 18-vuotiaiden puolella. Kerrankos sitä. Hapan ehtii olla myöhemminkin.