En ole koskaan tykännyt sanonnasta ”Ystävät ovat kuin tähtiä, vaikka et aina näe heitä, tiedät, että he ovat olemassa”.

Bullshit.

Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa kuulumisia päivitetään vuoden välein ja kiusalliset hiljaisuudet täytetään kyselemällä yhteisten tuttujen asioista.  

Ja kun on paha olla, eikä yhtään tähteä ole näkyvissä, paljonko lohduttaa ajatella ”no mutta kyllä mulla niitä ystäviä kuitenkin on”

Hyi.

Tänään mulle soitti jäbä, jonka kanssa ollaan tunnettu kohta viisi vuotta.

Aktiivisen alkuvaiheen jälkeen ollaan oltu tekemisissä hyvin vaihtelevasti. Nyt viimeisen kerran huhtikuussa Facebookissa.

Juteltiin äsken puhelimessa kaksi tuntia ja kerrottiin kaikki, mikä tuntui kertomisen arvoiselta. Ei ollut hiljaisuuksia ja jälkeenpäin hymyilytti.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että ystävät eivät ole kylmiä ja kaukaisia tähtiä, kielikuva on yksinkertaisesti huono.
 
Edellä kuvailemani kaltainen ”ystävyys”, jossa tekemisissä ollaan kolme kertaa vuodessa, on enemmänkin rakas tottumus.