Rakkaudesta itkuun

Opin Puolassa, että kun kippistetään, silmiin on katsottava. Muuten tiedossa on seitsemän vuotta huonoa seksiä.
Tähän eräs ystäväni totesi ”Even though it would be bad sex, it’s still sex. And same goes with pizza. Bad pizza is a pizza as well.”

Olen alkanut soveltaa tätä filosofiaa säännöllisesti kaikkeen, mitä pidän huonona tai riittämättömänä. 
Ei tietenkään pidä tyytyä kuin parhaaseen – tai ainakin tasoon jolla pitää itsensä onnellisena – mutta joskus huonouden hyväksyminen on parempi, kuin asian kokematta jättäminen kokonaan. 

Mielestäni pohjaton itku on parempi kuin kuivakka nauru. 
Yksin vietetty ilta on parempi kuin ilta seurassa, jossa tuntee olonsa yksinäiseksi.
Huono biisi radiossa voittaa aina merisään ja kylmässäkin kahvissa on kofeiinia.

Jos ei muuta, niin paskojen asioiden ansiosta hyvät jutut eivät jää vaille ansaitsemaansa arvostusta

suhteet oma-elama mieli ajattelin-tanaan

Farewel, addio, adeus, farväl

Jätin tämän kevään aikana enemmän hyvästejä kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä.
Niihin turtui ja niitä oppi kiertämään.

”See you around the globe”

”It’s ’see you later’, not ’goodbye’ ”

”I know we’ll meet again”

…ja niin edelleen.

Vaikka tietenkin kaikki tiesimme, että sitähän se on. Hyvästi, tervemoro, iloista loppuelämää.
Turhan dramatisoimisen sijaan oli kuitenkin hyvä pitää viimeinen hetki kepeänä.

Hyvästelin eilen Helsingin rautatieasemalla yhden elämäni tärkeimmistä henkilöistä.
Olo viimeisen halauksen jälkeen oli tyhjä ja silmät valuivat. 

Varsinkin tässä tapauksessa, kun takaraivossa kummittelee tieto siitä, että mikään ei estä näkemästä, soittamasta, viestittämästä, tuntuu ylivoimaisen houkuttelevalta fuskata ja sopia päivä tulevaisuuteen, jolloin nähdään seuraavan kerran.

Mitätöidä hyvästit. 
 

img_20120416_094349.jpg

puheenaiheet ajattelin-tanaan