Pyhä tyhjyys

Muutin tämänhetkiseen asumukseeni Kallioon 32 neliön yksiöön kaksi vuotta sitten. Se tuntui ensin pieneltä ja likaiselta. Edellinen asukas oli selvästikin tupakoinut sisällä ja kaikki kaapit olivat sisäpuoleltakin keltaisen pölyn/rasvan peittämät. Muutaman hyvän ystävän kanssa suoritettu siivous auttoi isoimpaan hätään, mutta vessanpytyn pinttyneet mustat tahrat tarvitsivat vielä usean kuukauden pesuaineliotuksen. Muovimaton hinkkaus jatkuu yhä, mutta olen kotiutunut omaan kolooni aika hyvin.
 
Sitten se tulee – ilmastointiremontti. Nyt elän jatkuvassa pelossa, että saan tietää milloin joudun laittamaan kaiken omaisuuteni pakettiin ja asustelemaan 2 tai useampia viikkoja pakolaisena. Laitoin osan kesävaatteista ja muista tarpeettomista tavaroista pakettiin jo valmiiksi odottamaan pusseihin ja laatikoihin. Samalla heitin pois järjettömän määrän turhaa tavaraa ja vaatteita, joita en ole käyttänyt ainakaan viime muuton jälkeen.
 
Minulle tuli siitä hyvä olo. Harmi vain etten saanut muuta kuin vaatteet kierrätettyä, mutta siitä hävittämisestä sai yksinkertaisesti vapautunut fiilis. Suurin osa suuremmista tavaroistani (telkkari, dvd-soitin, stereot, pöytä, kahvinkeitin, mikro, astiat, lakanat, sänky, matot) on kaikki minulle lahjoitettuja tai naurettavalla summalla ostettuja ja käytettyjä. Silti jotenkin tunnen nykyajan ihmisen huonoa omaatuntoa liilallisesta kulutuksesta. Aion heittää lisää tavaraa pois ja lopettaa perheen perinteeksi kehkeytyneen hamstraamisen. Vieläkin omistan liikaa tavaraa- ja täysin turhia tunnesyistä säilytettyjä asioita.
 
Mitä te olette viimeksi heittäneet roskiin/ lahjoittaneet eteenpäin puhtaamman mielen hyväksi?