Töissä todettua

Seison toimistomme keittiössä kaatamassa kahvia itselleni. Keittiön seinä on ikkuna ja toimiston palaverihuoneesta astuu ulos vanhempi mieshenkilö. Hänellä on kahvikuppi kädessään. Hän kävelee keittiön ohi ja kiittää minua kahvista, antaen kahvikupin käteeni. Otan sen hämmentyneenä vastaan ja kuittaan ”Aijaa, joo kukakohan sen on keittänyt?”

Olisiko mies luovuttanut kupin minulle jos olisin ollut samanikäinen mies? Pitäisikö minun närkästyä näin pienestä arjen tapahtumasta? Ehkä ei, minä närkästyin. Onneksi en uhrannut paljon aikaa asian harmitteluun – mutta silti. Feministi sisälläni miettii ”miksi otin kupin vastaan?” Koska minun ei olisi todellakaan tarvinnut. Entä jos asiakas olisi nolostunut käytöksestään? Mitä ihmettä, MITÄ SITTEN? Hämmennyin omasta käytöksestäni.