Jäätävä darra.

– Hello darkeness, my old friend. I’ve come to talk with you again. –

Ensimmäinen blogikirjoitus. Aloitan kirjoittamisen itselleni keveällä ja toivottavan lyhyellä aiheella. En itseasiassa pystyisi kirjoittamaan pitkään; tietokoneen ruutu on jo himmeimmillään ja silti se häikäisee silmiäni kuin aurinko. Olin eilen juomassa ja juhlimassa kahden hienon miehen kanssa Helsingin yössä. Syy ja seuraus suhde on viinan ja krapulan kanssa selkeimmillään. Siitä huolimatta että on tullut satoja kertoja juhlittua ja aamulla oksennettua, niin eipä sitä illalla aamua juuri mieti. Iän myötä aamuiset olot sen kuin synkkenee. Päivä on suurelta osin pilalla. Eräs tuntemani ja minua viisaampi on kerran sanonut että ”Yksikään päivä ei ole niin vähäarvoinen, että sen voisi tuhlata krapulalla.”. Valitettavasti tämä tälläisinä aamuina päässäni pyörivä viisaus ei ole muuttunut omiksi teoksi. Lupaan kuitenkin itselleni, että tulee vielä se päivä, jolloin voin ottaa nämä hienot sanat itselleni. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

-P