40 + 1

Laskettu aika oli ja meni. Olisi ollut tunnelmallista synnyttää viimeöisessä salamoiden loisteessa, mutta onneksi näitä ukkosöitä on tulossa lähitulevaisuudessa kai lisääkin.

Tänään neuvolassa painoni oli noussut ensimmäistä kertaa yli 68 kilon. Kunhan se ei nyt viime hetkillä yli seitsemänkympin hyppää, niin olen ihan tyytyväinen.

Oikea jalkateräni on turvonnut pysyvästi muodottomaksi pulleroksi. Toivottavasti se palautuu entiselleen, koska muuten sopivan kenkäparin löytämisestä tulee hyvin haastavaa.

Jotenkin olo tuntuu erilaiselta, kun laskettu aika on saavutettu. Sellaiselta, että kohta saattaisi jotain tapahtuakin. Tuntuu, että vauva liikehtii jotenkin aiempaa levottomammin. Alapäässä tuntuu jatkuva pieni odottava kihelmöinti ja kolotus. En hämmästyisi, jos synnytys käynnistyisi nyt.

Tai nyt.

Tai nyt.

Todellisuudessa tämä kaikki muutos on varmaan puhtaasti pääni sisällä ja vauva syntyy kahden viikon päästä.

Mutta sanottakoon kuitenkin vielä, että jos sanonta ei lasta eikä paskaa pitää myös kääntäen paikkansa (kuten tuttavapiirin kokeneet synnyttäjät vakaasti tuntuvat uskovan), niin sitä jälkimmäistä on ainakin tullut viime aikoina kohtuullisen runsaasti.

 

 

Ilmojen edes vähän viilentyvän ennen vauvan kotiintuloa toivoo Paula, joka itsekin läkähtyy helteiseen asuntoon.