40 + 5

Ehei, en ole ollut synnyttämässä, vaikken eilen postaillutkaan.

Tänään neuvolassa mahaa mittaillessa tuli tulokseksi huomattavasti pienempi luku kuin viimeksi, mikä kuulemma tarkoittaa sitä, että vauva on jo hyvin laskeutunut. Tarkkaavainen J tosin jälkikäteen huomautti uuden neuvolantädin mitanneen vatsan aivan eri tavalla kuin edellinen, joten tiedä siitä sitten.

Turvotus oikeassa jalassani on vihdoinkin laskenut ja minulla on taas kaksi miltei normaalikokoista jalkaa, jes. Tuijottelen jalkapöytääni usein ja ilahdun joka kerta, kun tajuan, ettei se ole enää muodoton pulla.

Sormeni ovat edelleen jäykät ja kipeät nakit. Yritän silti virkata silloin tällöin, koska olen päätellyt, ettei vauva halua tulla maailmaan ennen kuin sen toinenkin rullaluistintossu on valmis. Vaikka tossuista tulee kyllä vahingossa niin isot, että ne sopivat varmaan vasta kolmevuotiaalle.

Olen viime päivinä ollut jotenkin laiskempi ja väsyneempi kuin aiemmin. Ajattelen kehoni keräävän energiaa synnytystä varten päiväunien avulla. (Todellisuudessa ehkä vain katselemme J:n kanssa dotaturnausta liian myöhään iltaisin.)

Vauva hakkaa edelleen päätään jalkoväliini iltaisin niin, että koko alavartalo kipunoi. Tunnen vauvan painon alapäässäni muutenkin, erityisesti kävellessä. Toivon jatkuvan pienen jomotuksen ja kolotuksen sillä suunnalla tarkoittavan sitä, että jotain synnytyksen käynnistymistä edesauttavaa tapahtuu, vaikka supistukseni eivät edelleenkään tunnu juuri miltään.

Eilen iltakävelyllä J kysyi, miltä minusta tuntuu, kun kaikki vastaantulijat tuijottavat. Sanoin, etten ole edes noteerannut moista. Sitten vastaan pyöräili nainen, joka koko sen matkan, jonka pysyi näköpiirissämme, toljotti suu auki vatsaani hyvin avoimesti. Elävän esimerkin päästyä ohitsemme purskahdimme yhtäaikaa nauramaan. Itsekin tuijotan vauvoja, koska ne ovat söpöjä ja tekevät hauskoja juttuja, mutta mikä ihme siinä mahassa kiinnostaa? Odottaako vastaantulija vauvan pullahtavan ulos, jos tarpeeksi kiinteästi tuijottaa?

 

 

Ilmojen hienoisesta viilenemisestä iloitsee Paula, jonka ei ehkä sittenkään tarvitse pelätä vauvan läkähtyvän lämpöön heti kotiin päästyään.