Vauvan vaatetuksesta
Nyt kun olen pari kuukautta poikaani pukenut, voisin ehkä listata joitain havaintoja aiheesta. Ennen synnytystähän olin ostanut jonkinlaisen valikoiman vaatteita vähän arpapelillä vauvaa odottamaan, kun en oikein vielä tiennyt että mitä se nyt tarvii ja milloin ja minkälaista ja miten paljon. No tuolla valikoimalla sitten pärjättiinkin aika pitkälle ja lähes kaikkea käytettiinkin vähintään kerran. Kuuma loppukesä pakotti hankkimaan vielä toisen lyhythihaisen bodyn ja pari lyhythihaista ja -lahkeista unihaalaria, lisäksi sairaalan korruptiokassista saadulla Lindexin lahjakortilla ostettiin yksi pitkähihainen body. Äitiyspakkauksen kietaisubody näytti niin pieneltä, että se ei ollut käytössä kertaakaan, ja nyt pieneksi ovat jääneet myös raidalliset potkuhousut, kukallinen unihaalari ja pari bodya. Säiden viiletessä syrjään ovat jääneet lyhythihaiset asiat mutta muuten käytössä ovat edelleen kaikki ennen syntymää hankitut vaatteet, vaikka poika huitelee jo yli 60 sentin pituudessa. Lisäksi valikoima on lisääntynyt äitini neulomalla alpakanvillaisella neulesetillä, muutamilla kaverilta saaduilta vaatteilla, parilla sukkaparilla, kolmella unihaalarilla ja äitiyspakkauksen 60-senttisillä asioilla, joista osa tosin on vielä varsin väljiä (paitsi unihaalari, joka jäi jo lahkeista lyhyeksi).
Tämän kokemuksen perusteella voin todeta seuraavaa:
Vauva ei tarvitse paljon vaatteita. Varsinkin alussa samat vaatteet saattoivat olla käytössä monta päivää putkeen, kun Jippo ei puklaillut oikeastaan yhtään ja muutkin eritevahingot olivat varsin harvinaisia. Ennemminkin ongelmaksi muodostui se, kuinka kaikkia kivoja vaatteita ehtii käyttää ennen niiden pieneksi jäämistä. Paitsi että sekään ei oikeasti ole ongelma, koska samat vaatteet sopivat edelleen. Nykyään sama body säilyy meillä käyttökelpoisena ehkä pari päivää, housuja taas saatan pitää samoja viikonkin pesemättä. Puolipitoisia housuja on aina muutamat tarjolla niin, että voin valita asuun sopivimmat käyttöön.
Kirkkaat värit näyttävät kivalta kaupassa, neutraalit päällä. Suosikkiasuikseni ovat muodostuneet yhdistelmät, joissa on hillittyjä, jopa hempeitä värejä. Valkoinen, vaaleanharmaa ja murretut sävyt sopivat vauvalle. Kuoseista kivoimpia ovat pienet ja/tai yksiväriset kuviot sekä raidat (ehkä pallotkin). Erilaisia kuoseja voi yhdistää, jos niiden värimaailmat kohtaavat – yksi lempiasuistani Jipolla on harmaa-valkoraidalliset pöksyt ja pöllöbody, jonka kuvioinnissa on käytetty mm. harmaata ja murrettua vaaleanpunaista valkoisella pohjalla. Liian räikeät tai kirkkaat värit eivät ole yhtään söpöjä.
Vaatteisiin voi panostaa. Ensimmäiset viikot vauvanhoidossa ovat lähinnä selviytymistä, ja silloin on ihan sama, mitä tyypillä on päällään niin kauan kuin sillä ei ole liian kylmä tai kuuma tai muuten epämukava olo. Tilanne ei vauvan kannalta tästä toki muutu mihinkään mutta jossain vaiheessa äitiä saattaa alkaa kiinnostaa pukea vauvaa myös mahdollisimman kivannäköisiin asukokonaisuuksiin. Koska vaatteita ei tarvitse paljoa, ne kestävät peloista huolimatta suhteellisen pitkään ja vaativat niin vähän kangasta, että ovat suhteessa aikuisten vaatteisin joka tapauksessa edullisia, voi hyvin suosia esimerkiksi kotimaista suunnittelua ainakin muutaman vaatekappaleen verran halpisketjujen sijaan. Kun omassa pukeutumisessaankin pyrkii pois massavaatteiden massoittain ostelusta, niin miksipä ei lapselleenkin haluaisi hankkia laadukkaita ja astetta persoonallisempia vaatekappaleita. Varsinkin, kun Jippo toivottavasti vielä saa pikkusisaruksia, joille kivoimmat vaatteet voi mitä mainioimmin kierrättää.
Seuraavaksi pitäisikin tehdä pientä inventaariota Jipon vaatelipastossa, lähiviikkoina on nimittäin todennäköisesti jäämässä pieneksi astetta isompi satsi vaatetta. Täydennystä ostetaankin sitten näiden yllä listattujen oivallusten pohjalta!
Vaateinnostustaan vauvanvaatteiden kautta purkaa Paula, joka saattoi jo tilata yhdet kotimaista suunnittelua edustavat pöksyt…