Järkeä vaatekaapin sisältöön
Minulla on ihan liikaa vaatteita. Olen tiennyt sen jo pitkään ja aina tasaisin väliajoin kaapeistani turhuuksia karsinkin, mutta silti niitä kuteita vain riittää hyllyjen täytteeksi. Tähän eniten vaikuttaneita seikkoja ovat se, että olen pysynyt suunnilleen samankokoisena 15 vuotta ja kaapistani löytyy yhä vaatteita yläasteajoilta asti, se, että minulla ei ole selkää yhtä omaa tyyliä, vaan ihastun milloin mihinkin sekalaiseen vaatekappaleeseen sekä se, että olen huono laittamaan pois mitään periaattessa ehjää ja käyttökelpoista, vaikka tiedän sen jäävän vähälle käytölle.
Nyt olen kuitenkin kyllästynyt portsarin lailla pullistelevaan vaatekaappiini, joten on aika ryhtyä radikaalimpiin toimiin. Ei ihan niin radikaaleihin kuin Vaatetaivaassa mutta melkein. Raskaus- ja imetysaika ovat osoittaneet (pakon edessä mutta kuitenkin), että tulen toimeen varsin vähäisellä vaatevarastolla, joten miksipä väkisin säilyttäisin kaapissani kledjuja (miksei vaatteille ole mitään järkeviä synonyymejä?), joihin pukeutuminen ei tuota iloa. Muutama todellinen rakkausvaate on isompi aarre kuin kassillinen kompromissirääsyjä.
Olen päättänyt aloittaa projektini jakamalla vaatteeni seuraaviin kategorioihin:
1. Ehdottomat lempivaatteet. Suurta rakkautta pelkällä olemassaolollaan herättävät vaatekappaleet, jotka haluan käyttää puhki tai säilyttää ikuisesti.
2. Tunnearvoa tihkuvat vermeet. Tärkeissä tilaisuuksissa mukana olleet vaatteet, jonkun itsetekemät tai perityt aarteet, vaatteet, joista ei raaski luopua.
3. Kivat käyttökuteet. Vaatteet, jotka eivät herätä suuria tunteita, mutta joihin on kiva pukeutua ja jotka näyttävät aina hyvältä.
4. Käytännölliset kledjut. Vaatteet, joita on pakko olla olemassa: urheiluvaatteet, yöpuvut, ulkoiluasut.
5. Kompromissipukineet. Epätäydelliset yksilöt, jotka täyttävät tietyn vaatekappaleen virkaa, koska parempaakaan ei ole löytynyt. Ihan kiva eikä kauheen kallis -vaatteet.
6. Vanhat suosikit. Aikoinaan ehkä suurtakin ihastusta herättäneet vaatteet, jotka enää eivät vain iske. Pieneksi käyneet tai muuten auttamattomasti vanhentuneet vaatekappaleet.
7. Karseat rääsyt. Rumat, rikkinäiset, pelkkiä negatiivisia ajatuksia herättävät vaatteet.
Projektin alkuvaiheessa vaatekaappiini saavat jäädä kategorioiden 1, 3 ja 4 vaatteekappaleet. Suoraan UFFille tai roskiin (tai mahdolliset arvokkaammat yksilöt kenties myyntiin) saavat lentää vaatteet kategorioista 6 ja 7. Tunnearvovaatteet, joille en usko olevan käyttöä, pääsevät talteen jonnekin muualle kuin vaatekaappiini. Varastoon piiloon kohtaloaan odottamaan pääsevät kategorian 5 vaatteet – niiden tilanteen tsekkaan parin kuukauden päästä, jos olen jotain vaatekappaletta ehtinyt kaivata, pääsee se takaisin käyttöön, jos en niin good bye.
Pitkällä tähtäimellä on tarkoitus myös käytännölliset kledjut korvata mahdollisimman rakastettavilla yksilöillä, olen vain tosi huono laittamaan rahaa mihinkään käytännölliseen, joten yöpaitojen ja urheiluvaatteiden virkaa tekevät rumat, käytöstä muuten poistuneet vaatteet. Myös kivoja käyttövaatteita tulee elämän varrella kenties päivitettyä täydellisten yksilöiden osuessa kohdalle, onhan tavoitteena loppujen lopuksi vaatekaappi, jonka jokainen artikkeli kuuluu kategoriaan 1.
Projektin aikana en saa ostaa uusia vaatteita. Jos havaitsen tarpeen jollekin tietylle vaatetyypille, jollainen kompromissikasasta saattaa epätäydellisenä löytyä, voin projektin päätyttyä etsiä siitä täydellisen version. Kuitenkin hitaasti ja hötkyilemättä, enhän tahdo uutta kompromissivaatetta vanhan tilalle.
Projektia vaikeuttaa hieman se, etten ole vielä synnytyksen jäljiltä normaaleissa mitoissani enkä tiedä minkälaisiin mittoihin ja millä aikataululla tässä ollaan jämähtämässä. Aion kuitenkin luokitella tällä hetkellä sopimattomat vaatteet kategorioihin samalla tavalla kuin muutkin, toivoa sopii että kaikkiin ykköskategorian vaatteisiin vielä joskus sovin.
Raporttia eri kategorioiden sisällöstä seuraa tulevaisuudessa, kunhan ehdin vaatevuoreni luokitella ja kenties valokuvatakin.
Projektin myötä selkeyttä omaan tyyliinsä ja tilaa vaatekaappiinsa toivoo saavansa Paula, joka jo etukäteen kauhistelee edessä olevaa raaskinko-enkö raaski -rumbaa.