Menetettyä ja saatua

Vaikka raskausaikana jonkin verran toitotetaan sitä, kuinka vauvan myötä elämä muuttuu ja parisuhde vaihtuu perheeksi, ja hivenelläkin järkeä varustettu ihminen sen varmaan noin muutenkin tiedostaa, ettei elämä ehkä ihan entisellään voi uuden perheenjäsenen maailmaan pullahdettua jatkua, niin ei sitä kuitenkaan etukäteen pysty käsittämään, miten kokonaisvaltainen tuo muutos on.

Jipon syntymän myötä olen menettänyt

• mahdollisuuden spontaaneihin päätöksiin, oli kyseessä sitten äkkilähtö ulkomaille tai karkkipussin hakeminen lähikaupasta jääkiekko-ottelun erätauolla
• oikeuden päättää omista nukkumaanmeno- ja heräämisajoistani
• pitkät, yhtenäiset yöunet
• raukeat viikonloppuaamut J:n kainalossa
• pitkät suihkut
• työpaikkalounaat (ja kaiken muun työelämään kuuluvan)
• keskeytymättömät hellät hetket
• kyvyn keskustella ilman, että jossain vaiheessa puhe kääntyy vauvaan
• harrastuksilla ja muilla menoilla täytetyn kalenterin
• keskittymiskyvyn
• mahdollisuuden syventyä johonkin puuhaan haluamakseni ajaksi
• palan omaa identiteettiäni

Jipon syntymän myötä olen saanut

• kuunnella maailman suloisinta vauvan naurua
• pussailla pieniä varpaita
• silitellä pulleita poskia
• seurata pienen ihmisen kehittymistä
• leikkiä ja riehua sydämeni kyllyydestä
• uusia ystäviä
• hauskoja harrastuksia
• mahdollisuuden hengata koko päivän kotona verkkareissa aina kun haluan
• ihailla J:n lempeän varmoja isän otteita
• helliä kahta ihmistä yhden sijasta
• nähdä tuoreiden isovanhempien onnen
• tutustua mahtavaan pieneen persoonaan
• kokea äidinrakkautta

Sanoisin, että saamapuolella ollaan.

Sitäpaitsi menetyksistä suurin osa on väliaikaisia kun taas saavutetuista eduista ei monestakaan tarvitse luopua, ainakaan vielä pitkään aikaan. Ja mitä kaikkea ihanaa onkaan vielä edessä tulevaisuudessa!