Lähempänä taaperoa kuin vastasyntynyttä

Ja sen huomaa! Viimeisten viikkojen aikana Jipon aivoissa on palaset loksuneet kohdilleen sellaista vauhtia, ettei mukana meinaa pysyä. Tyypillä tuntuu kehitys tapahtuvan tuollaisissa rykäyksissä, pari kuukautta aina himmaillaan ja yhtäkkiä on kasassa aimo kasa uusia taitoja ihan tosta noin vain.

Seitsemän kuukauden ikäinen Jippo…

…on vihdoin oppinut konttaamaan

…ja pääsee melko vauhdikkaastikin eteenpäin, jos vain edessä siintää jokin päämäärä

…istuu ryhdikkäästi lattialla

…ja syöttötuolissa

…pyrkii jo kovasti seisomaan

…ja nouseekin reippaasti jaloilleen sopivan tuen avulla

…kuten äidin käsien tai pinnasängyn laidan

…yrittää kovasti kiivetä myös kaiken muun päälle

…ja humpsahtaa mahalleen alustan osoittautuessa toivottua huterammaksi

…tai alkaa kiljua kun ei pääsekään alas

…kiljuu muutenkin kovaa ja korkealta sekä innostuessaan että suuttuessaan

…ja säikyttelee muita vauvoja lähestyen heitä innokkaasti kiljahdellen käsi ojossa

…on kasvattanut äänirepertuaariaan myös erilaisilla päristelyillä ja papatuksilla

…viihtyy pitkiä aikoja omien projektiensa kimpussa

…ja osaa jo suuttua jos jokin hauska askare keskeytetään

…on edelleen kova mammanpoika

…mutta pärjää hyvin myös isommalla porukalla kunhan ei ole väsynyt tai nälkäinen

…syö viisi kiinteää ateriaa päivässä

…yhteensä noin 3-4 dl

…syö enimmäkseen soseita mutta maistelee joka päivä jotain myös sormin

…ymmärtää termit ”ota omaan käteen” ja ”päästä irti”

…on alkanut suhtautua suopeammin kahden hampaansa harjaamiseen

…nauttii edelleen kylpemisestä mutta vihaa kuivaamista sen jälkeen

…alkaa olla jo oikeasti tosi hauskaa seuraa eikä vain hoivattava vauva

…ja on kaikenkaikkiaan ihan huipputyyppi