Kaksi kolmasosaa vauvavuodesta takana

Niin vain Jippo täytti eilen toissapäivänä jo kahdeksan kuukautta. Ja voi miten iso ja taitava tyyppi meillä jo asustaakaan!

Kahdeksankuukautinen Jippo…

…nousee jatkuvasti pystyyn mitä tahansa sopivaa (ja myös äidin mielestä ei-niin-sopivaa) tukea vasten

…ja tasapainoilee seisaaltaan jo yhden käden varassakin

…pääsee etenemään tukia pitkin melkoisen näppärästi

…ja kiipesipä epeli tänään pari rappustakin ylöspäin

…on avannut sanaisen arkkunsa ja pitää innostuessaan pitkiä puheenvuoroja a-ba-ba-ba-ab-bab-baaa

…ja paasaa välillä maailman hellyyttävimmin käsi ojossa kovaäänisen puheen tahtiin heiluen

…mutta ei oikein vielä ymmärrä dialogin päälle

…keskittyy omiin leikkeihinsä pitkiäkin aikoja, kunhan vain seuraa on tarpeeksi lähellä

…seuran tilapäisesti kadotessa näköpiiristä osaa jo lähteä etsimään ja löytääkin varsin hyvällä osumaprosentilla

…nukkuu 2-3 päiväunet vaunuissa omalla pihalla (jes!)

…ja saattaa välillä posottaa kolmekin tuntia putkeen

…mutta heräilee yöllä edelleen tunninkin välein

…ja aloittikin siksi viime yönä unikoulun ensimmäisenä tavoitteena luopuminen yötisseilystä ja vieressä nukkumisesta (hengissä ollaan, tarkempaa raporttia ehkä parin yön päästä)

…syö 4-6 kiinteää ateriaa päivässä edelleen melko vaihtelevalla menestyksellä

…mutta yllättää sentään yhä useammin positiivisesti kiskomalla lautasen tyhjäksi niin ripeästi, että äiti saa kaivella äkkiä lisää ruokaa jostain

…rakastaa edelleen astianpesukonetta, paperia ja vettä

…osaa vierittää palloa ja viihdyttää välillä itseään helisevän pehmopallonsa perässä konttaamalla

…hakkaa esineitä toisiinsa ja treenaa välillä taputtamista

…mutta päätyy vain viemään kätensä lähinnä rukousta muistuttavaan asentoon

…ei enää pelkää sähköhammasharjaa tai juuri muitakaan ääniä

…ja on alkanut suhtautua nenäsuihkeeseenkin kunnioitettavalla zeniydellä

…on huumorintajuinen, riehakas ja iloluontoinen tyyppi, jonka oikeastaan vain väsymys saa pahemman raivon valtaan

…vierastaa jonkin verran vieraampia ihmisiä ja varsinkin miehiä mutta pärjää jo muidenkin kuin äidin hoivissa aika hyvin

…on erittäin vahvatahtoinen nuori mies ja saa minut jo hieman kauhulla odottamaan tulevaa uhmaikää, kun selkä kaarella kiljuvaa kaveria on jo nyt melkoisen vaikea saada rattaisiin tai syöttötuoliin, jos hänellä sattuu olemaan jotain sitä vastaan

…on tahdonilmauksineenkin kuitenkin ihan loistoukkeli, maailman paras pikkuinen ihminen <3