Vappu

Minä, joka en tiedä mitään kamalampaa kuin Ullis vappuna, annoin kevätauringon sotkea pääni niin pahasti, että päädyimme sinne kävelyretkelle. Täyteen ahdetussa bussissa matkalla Helsinkiin hieman kadutti, mutta aika ihanaahan tuolla oli. Tällainen versio mulle ehkä tästä vapputraditiosta sopiikin, mutta ikinä ikinä en halua sinne väkijoukkoon piknikille muka rennosti hengailemaan kuin sillit suolassa. Sen sijaan väljemmälle Tähtitorninmäelle voisi joskus tulevaisuudessa lasten kanssa piknikhuovan levittääkin.

Viimeinen vappu lapsettomana sujui muuten niinkin villisti kuin eilen kotona hyvin syömällä ja leffaa katsomalla ja tänään käpsäilyn jälkeen tuttavaperheen luona myöhäisestä vappubrunssista nauttien. Vappu ei ole ikinä ollut mikään mun suosikkijuhla, vaikka teekkarina ei sitä varmaan ääneen saisi sanoakaan. Tosin olipa kyseessä mikä juhlapyhä hyvänsä, niin mieluummin todennäköisesti vietän sen kotona hyvän ruoan parissa kuin rellestävän ihmismassan keskellä. Kiva kuitenkin että tuli käytyä edes vähän ihmisten ilmoilla, liian helposti tulee erakoiduttua vaan kotiin kaksistaan (tai melkein jo kolmistaan).

 

 

Vappuauringosta iloitsee Paula, joka ei ole vieläkään saanut kesän ensimmäistä irtojätskiään kaikesta haaveilusta huolimatta.