Lusikka

Hei menneisyyden Paula, joka luulit vauvan ruokailun olevan sotkuista silloin, kun tämä silloin tällöin käänsi päänsä pois tai sulki suunsa väärään aikaan. Tässä minä, nykyisyyden Paula, nauran sinulle räkäisesti:

hahahahahahahahahahahahah

Tervetuloa ruokailemaan tämän 9-kuukautisen epelin kanssa, joka on päättänyt oma-aloitteisesti aloittaa lusikankäyttötreenin ja toteuttaa sitä nappaamalla täysinäisen lusikan arvaamatta kouraansa, hieromalla sitä naamaansa, heiluttelemalla sitä ympäriinsä ja lopulta paiskaamalla sen olkansa yli lattialle. Parhaimmillaan lusikoita on tyypin molemmissa käsissä ja minä yritän kolmannella välillä lykätä ruokaa suuhunkin, mutta koska se minun kädessäni oleva lusikka on tietysti aina se kiinnostavin, päädymme yleensä jonglööraamaan lusikoita vaihdellen. Ruokailun päätteeksi siivota saa muutaman neliömetrin säteeltä (mumu, tarvitsemme isomman vahakankaan!) pöydänjalkoja ja sohvanselkämystä myöten.

Toivon hartaasti, että parin kuukauden päästä tulevaisuuden Paula kirjoittaa entistä pahemman räkänaurun sijaan jo helpottaa.