Yksityisiä asioita
Olen itse ihan tosi avoin omista asioistani eikä mulla ole oikeastaan mitään sellaisia juttuja, joita en kysyttäessä (tai muutenkin sopivan tilaisuuden tullen) auliisti jakaisi kenelle tahansa. Mieheni sattuu olemaan melkoisen paljon tarkempi omasta yksityisyydestään, joten bloggaillessa ja muutenkin on täytynyt löytää jonkinlainen balanssi siihen, kuinka paljon hölötän meitä molempia koskevista asioista.
Entäpä sitten tuo kolmas perheenjäsen, joka ei vielä osaa puolustaa omaa yksityisyyttään? Olemme J:n kanssa päättäneet, että emme julkaise Jipon kuvia netissä eikä täällä blogissakaan siksi näy pojasta kuin silloin tällöin varpaat. Jotenkin sitä haluaa varjella omaa pienokaistaan ikuiselta nettijulkisuudelta (hehheh), vaikka en uskokaan, että tyypin tulevat päiväkotikaverit asiasta kauheasti jäbää kiusaisivat. Missään nimessä en julkaisisi mitään nakukuvia tai potallaistumisia, enhän laittaisi itsestänikään (kaikesta avoimuudestani huolimatta) nettiin kuvaa, jossa väännän shaibaa. Ja vaikka alaston vauva tuskin kenessäkään normaalissa ihmisessä herättää mitään seksuaalisia mielikuvia, niin löytyy sitä niitäkin, joissa herättää. Ehkä sitten, kun Jippo on vanhempi ja ymmärtää asiasta jotain, voisin silloin tällöin julkaista asukuvia poitsustakin omieni ohella – jos silloin enää edes mitään blogeja ja asukuvia on olemassakaan. Pienen vauvan kohdalla vastuu tämän yksityisyydestä on kuitenkin täysin meillä vanhemmilla, ja – päinvastoin kuin moni tuntuu ajattelevan – minä koen sen nimenomaan vastuuna enkä vapautena. Koska vauva ei ymmärrä suojella yksityisyyttään, minun täytyy tehdä se sen sijaan että minulla olisi lupa julkaista mitä tahansa.
Aiemmin olen avoimesti kertonut Jipon touhuista lavuaarikakkoja myöten ja myönnän vähän ihmetelleenikin jotain mammablogia, jossa kirjoittaja kertoi rajanneensa lasten vessajutut täysin pois blogista heidän yksityisyydensä takia. Nyt kun Jippo on isompi, alan kuitenkin ymmärtää jutun pointin. Olen aikonut kirjoittaa Jipon pottatreeneistä jo pitkään mutta joku siinä vain on tökkinyt yrittäessäni muotoilla postausta päässäni. Lopulta totesin, että minusta vain ei ole oikein jakaa puolustuskyvyttömän pienen ihmisen vatsan toimintaa koskevia yksityiskohtia blogissani. Vaikka voisin hyvin puhua omasta ummetuksestani tai kakkani koostumuksesta, mikäli keskustelukumppani moisesta olisi kiinnostunut, ei kuitenkaan ole minun asiani selostaa jonkun toisen puolesta näitä asioita niin luonnollisia kuin ne ovatkin. Ainakaan koko (blogiani lukevalle) maailmalle. Siksipä täältä ei tule enää Jipon vessa-asioihin liittyviä juttuja löytymään.
Jotenkin tuntuu ihan yleisestikin, että ihmisiltä vähän katoaa sopivuuden rajat vauvoista kirjoitettaessa. Miettikääpä jotakin postausta, jossa vaikkapa yksityiskohtaisesti selostetaan vauvan pottarutiineita ja kuvitetaan se vielä otoksilla, joissa vauva istuu nakuna potalla – ja asettakaa sitten itsenne siihen tekijäksi vauvan sijaan. ”Tänään istahdin herättyäni pöntölle ja kylläpä kuulkaa lorisi komeasti pissat pönttöön. Tässä istun alasti p*skalla ruoan jälkeen, aika paljon sai päkistää mutta lopulta tuli hienosti kolmen päivän edestä tavaraa pönttöön. Sen kunniaksi tanssittiin yhdessä kakkatanssi koko perheen voimin.” Eeeei ehkä ihan blogimateriaalia?
Loppukaneettina totean: ihminen se on pienikin ihminen, silläkin on oikeus yksityisyyteen ja se saattaa hyvinkin muutaman vuoden päästä kysyä, että miksi äiti oot laittanut mun pippelin nettiin.