Kymppikuisen päivärytmi

Meillä ei ole missään vaiheessa ollut mitään supertarkkaa päivärytmiä; Jippo on saattanut herätä milloin tahansa suunnilleen välillä 7.30-11 ja nukahtaa vastaavasti täysin satunnaisesti välillä 22.30-01. Ruokaa on syöty suunnilleen kolmen tunnin välein ja päiväunia nukuttu silloin, kun tyyppi vaikuttaa väsyneeltä. Ruoka on maistunut vähän vaihtelevasti ja nukutus kestänyt välillä puoli tuntia ja epäonnistunut, välillä poitsu on ollut unessa minuuteissa. Illalla uni on saattanut tulla ensimmäisellä tai viidennellä imetyksellä iltatoimien jälkeen. Koska säännöllinen päivärytmi tuntuu erilaisten vauvaoppaiden mukaan olevan avain onneen, päätin minäkin luopua mahdollisuudestani extrapitkiin aamu-uniin ja valitsin Jipon heräämisajoista yleisimmän, kello yhdeksän, ja asetin herätyskellon soimaan silloin.

Ja kuulkaas, säännöllinen päivärytmi todella on avain onneen! Jippo on luiskahtanut heti vallan mainiosti noudattamaan uutta kellontarkkaa rytmiään: ruoka maistuu, päiväunet maistuvat ja uni tulee illalla puolen tunnin tarkkuudella samaan aikaan. Jipsuli on aina ollut hyväntuulinen kaveri mutta uuden rytmin myötä tyypperöinen on entistäkin tyytyväisempi (paitsi eilen, kun toinen ylähammas puski kiukulla ikenen läpi). Yöuniin rytmi ei vielä ole juuri vaikuttanut mutta toivoa paremmasta sentään on.

Tältä meidän maaginen rytmimme nyt näyttää:

9.00 herätys, samantien aamutoimiin

10.00 aamupuuro

11.00 päiväunet n. 2h

13.00 lounas

15.30 välipala

16.00 päiväunet n. 2h

18.30 päivällinen

21.30 iltapuuro, iltatoimet

23.00 nukkumaan

Ruokailujen jälkeen hörpätään vähän tissiä, ellei olla jossain reissun päällä, lisäksi nukahtaminen tapahtuu illalla vielä rinnalle. Tissiä Jippo imee siis vielä noin 4-6 kertaa päivän aikana – ja ehkä kolmisen kertaa yössä, tuo pieni läheisyydenkipeä tisuhiiri. Eilen iltapäiväpäikkäreillä tapahtui kuitenkin jotain varsin lupaavaa: en välttämättä imetä välipalan jälkeen, koska Jipsukka on silloin jo niin väsynyt, että saattaa simahtaa tissille. Eilen kuitenkin imetin ja niin kävikin mutta herätin poitsun pukemaan haalarin päälle ja vein vaunuihin ja ukkeli nukahti sinne ilman mitään hyssyttelyjä parissa minuutissa, kun vähän laulelin silmät puoliummessa tyyppiä tuijotellen. Jes, tämä siis on mahdollista ehkä sänkyynkin joskus!

Nyt käyn kurkkaamassa, onko jäbäliini vielä hengissä, kun päikkäreitä on kiskottu onnellisena jo kohta 2,5 tuntia.