Kolme yötä unikoulua takana
Positiivista: näinä kolmena yönä Jippo on ollut omassa huoneessaan ilman tissiä suunnilleen yhdeksästä puoli seitsemään ja nukkunut pidempiä unipätkiä kuin aikoihin.
Negatiivista: öihin on mahtunut kurkku suorana karjumista yhteensä noin tunnin verran per yö ja päiväunille meno on itkuisempaa kuin aiemmin.
Otettiin siis J:n loman kunniaksi käyttöön pistäytymismenetelmä, aiemminhan me kokeiltiin tassuttelua mutta se meni siihen, että Jippoa tisseilyn sijaan kanniskeltiin ympäri kämppää lauleskellen ja itkua oli silti varmaan yhtä paljon kuin nyt. Siihen verrattuna tämä menetelmä on ehdottomasti toiminut paremmin ja muutenkin sopii meille, J ei ota itkua niin henkilökohtaisesti ja Jippo ei provosoidu siitä, että pääsee lähelle muttei kuitenkaan viereen ja tissille asti. Vaikka onhan se sydäntäsärkevää kuunnella pienen raukan rääkynää, muutama minuutti ei ole ikinä tuntunut pidemmältä. Pitää vain ajatella, että lopputulos on kaikkien kannalta parempi ja keskenjättäminen nyt olisi varmasti pahinta, mitä voisi tehdä.
Näin meillä toimitaan:
Illalla Jippo saa iltapuuron klo 20, minkä jälkeen poitsu kiikutetaan iltatoimiin. Parina edellisenä iltana tyyppi on ollut puuron aikaan jo superkiukkuinen, tyyppi kai surkuttelee jo valmiiksi tulevaa yksinäistä yötä. Iltatoimien jälkeen saatetaan ehkä lukea vielä vähän kirjaa tai sylkytellä, kellonajasta ja Jipon väsymystilasta riippuen. Viimeistään yhdeksältä otan ukkelin normaalissa imetyspaikassa sohvalla tissille, johon poika simahtaa. Ekoina öinä kannoin pojan nukkuvana sänkyyn niin kuin ollaan totuttu tekemään, vaikka se periaatteessa onkin huono toimintatapa. Haluttiin kuitenkin ensisijaisesti päästä eroon yösyötöistä ja vierellä nukkumisesta, joten valittiin näin. Eilen koitin jo vähän havahdutella ukkoa petiin siirrettäessä ja siihen suuntaan varmaan ollaan menossa muutenkin.
Kun Jippo herää yöllä, alkaa kova parku ja tyyppi kiipeää seisomaan pinnasänkynsä laitaa vasten. Tällöin huoneessa pistäydytään säännöllisin välein (meillä 1, 3, 5, 7 ja 10 minuuttia), laitetaan poika takaisin pötkölleen ja uniseepra kainaloon sekä toivotetaan hyvät yöt (nyt on yö, nyt nukutaan, hyvää yötä), minkä jälkeen poistutaan, vaikka poloinen könyääkin kiukkuisena heti takaisin pystyyn. Yöt ollaan jaettu kahtia, niin että J hoitaa ekan pätkän jonnekin aamukahteen asti, koska on muutenkin yleensä valveilla myöhään, ja minä sitten loppupätkän. Virallinen yö, jolloin tissiä tai muita palveluita ei tarjota, kestää meillä klo 22-06. Itselleni tämä jako sopii mainiosti, olenhan näiden kolmen yön aikana joutunut pistäytymään Jipon luona peräti kerran. Pahin huutorääkynä kun ajoittuu tuohon aikaisempaan yöhön. Toki sen kuuntelu omasta sängystä käsin on myös melkoisen kamalaa.
Näin yöt ovat tähän mennessä sujuneet:
1. yö: poika sänkyyn 21.30, herääminen klo 22 ja huutoitkua klo 23 asti. Vajaa tunti unta, muutaman minuutin parku ja neljä tuntia unta. Klo 04-06 pientä itkeskelyä melko tiuhaan mutta alle minuutin kerrallaan. 06.21 rääkyvä poika sohvalla tissille, unet jatkuivat sylissä 7.30 (rytmin mukainen heräysaika) asti.
2. yö: poika sänkyyn klo 21, herääminen puolen yön aikoihin ja vajaa 1,5h kammottavaa parkua. 06.27 huutoherätys, tissiä ja sylkkyunet 7.30 asti.
3. yö: poika sänkyyn klo 21, herääminen 00.45 ja reilu puoli tuntia itkua. Unta 3h, minkä jälkeen itkua 20 minuutia. 06.34 tissille, sylkkyunilta herätys ilman kelloa 7.25.
Verrattuna siihen tunnin-kahden välein havahtumiseen ja aamyön tunnit tissi suussa viettämiseen siis huimaa parannusta jo ekasta yöstä lähtien. Ehkä toi yhteenlaskettu itkun määräkin on yö yöltä vähän vähentynyt, toivottavasti siitä nyt pian päästäisi jo kokonaan pois. Oma kurkku kipeytyy pelkästä myötätunnosta, kun toinen huutaa äänensä käheäksi.