Unikoulun 8. yö

Sänkyyn klo 21, simahdus vartissa, pari minuuttia itkua puoli kahden tienoilla, huutoherätys 05.32 ja unien jatko tissin avulla sylissä. Tähän tunnutaan nyt olevan jymähdetty, tänään soitan perhetyöhön ja kysyn vinkkejä siihen, kuinka nukahtamisesta saataisiin kaikkien kannalta miellyttävämpää. Pieni raukka edelleen karjuu niin raivoisasti heti, kun tajuaa olevansa matkalla sänkyyn, että ei me näin voida kovin kauaa jatkaa. Aamun tissisimahduskin ehkä vain hämmentää, vaikka lisäunet tekivätkin tyypistä huomattavasti hyväntuulisemman koko päiväksi. Itse olen ajatellut kokeilla, josko iltatisseilyn hoitaisikin heti puuron jälkeen ja sen jälkeen oltaisiin vielä selkeästi hereillä iltatoimien ja lukemisten ajan. Ollaan kyllä niin pilattu toi sänky Jipolta sellaisena mukavana rauhoittumispaikkana, että saa nähdä saadaanko ikinä muutettua ajatusta sinne menemisestä positiivisempaan suuntaan. Kiitän itseäni, että ei alotettu tätä unikoulua uudessa sängyssä, sinne siirtyminen sujuu aikanaan toivottavasti positiivisemmissa merkeissä.