Näin luodaan varhaislapsuuden traumoja

Minulla on pitkään ollut irtoamaisillaan oleva mustunut isovarpaankynsi, jota Jippo on silloin tällöin kiinnostuneena sorkkinut. Eilen kynsi vihdoin pääsi irtoamisprosessissaan siihen pisteeseen, että uskaltauduin nappaamaan kynsisakset ja katkaisemaan viimeisen tiukasti kiinni pureutuneen pätkän kynsinauhaa, jolloin esiin tuli – kieltämättä hyvin ruma – uusi kynnenalku ja paljasta varvasta. Näytin varvasparan pojalleni, joka purskahti välittömästi surkeaan itkuun. Nyt tyypin naama vääntyy aina, kun tämä spottaa rumilusvarpaan, ja illalla kaveri tutki hyvin huolestuneen näköisenä omia isovarpaitaan. Tänään sentään uskaltauduttiin jo hieman tökkäämään varvasta sormella, kun olin tarpeeksi monta kertaa selittänyt, kuinka siihen kyllä kasvaa uusi kynsi tilalle eikä sen nykytilasta tarvitse olla huolissaan.