Hääpäivä

Oikeasti sanoimme tahdon vasta 3. syyskuuta mutta halusimme viettää juhlapäiväämme viikonloppuna, jotta poika voi olla pidempään hoidossa. 1-vuotishääpäiväämme vietimme Gaijinissa ja 2-vuotishääpäiväämme Boulevard Socialissa, joten luonnollisena jatkumona tänä vuonna pyöräilimme Mankkaan Chili’siin burgereille. Yksivuotiaan, hampaita edelleen yöt läpensä puskevan touhutenavan vanhempina nautimme huomattavasti pynttäytymistä ja hienoa ruokaa enemmän rennosta pyöräretkestä, leffasta kotisohvalla ja saunomisesta. Spontaaneista torkuista toisen kainalossa, keskeytymättömistä hellyydenosoituksista.

Vähän ehdimme jo iltaväsyneinä toivoa, että Jippo nukahtaisi mumulaan eikä tulisikaan kotiin yöksi, mutta kun pikkumies illalla virnisteli oven takana, niin sydänhän siinä suli taas. Ja se nukahtikin jo ysiltä parin edellisen illan yhteentoista kukkumisen sijaan (mutta heräsi 21.45 ja 23.30 ja 01.45 ja tuli sitten tissille viereen) ja nukuttiin peräti puoli kymmeneen, sainpahan edes vähän univelkoja kuitattua. Yksi hammas on kai vielä selvästi tuloillaan, sen jälkeen pistetään lappu maitobaarin luukulle ja otetaan taas pistäytymisunikoulu käyttöön, jos vaikka ennen mun töihinmenoa saataisiin kaveri taas nukkumaan. Toisaalta olen onnellinen siitä, että tissioptio vielä oli olemassa, koska muuten täällä ei olisi nukkunut kukaan yhtään viimeisten viikkojen aikana. Toisaalta hirvittää, että oon taas totuttanut tyypin tissiuniin ja unikoulun alku tulee todennäköisesti olemaan varsin karjunnantäyteinen. Nooh, ollaan onnistuttu siinä jo kerran, joten kai se onnistuu uudelleenkin…