Viikko päiväkotia takana

Torstaina tuli täyteen neljä päivää päiväkotielämää. Perjantaina tuli 39 asteen kuume. Niin että tervetuloa ja sillai.

No Jipponen on onneks helppo potilas, neljääkymppiä hipova kuume vaan tekee siitä vähän normaalia rauhallisemman. Eli mä ja J saatiin rauhassa kattoa roller derbyn MM-kisoja, kun lapsi malttoi köllöttää pää mun sylissä sohvalla. Iltapäivällä tyyppi nukahti extrapäikkäreille sillä sekunnilla kun laskin sen sohvalle makuuasentoon – meidän maailman huonoin nukkuja, huh. Ruokaa toi suursyömäri kiskoo entiseen malliin taudista huolimatta ja tänään on taas ollu aika normaali meno päällä, kun kuume ei vissiin yllä ihan illan lukemiin. Vähän enempi syliä ja äitiä potilas kaipaa ja itku tulee vähän helpommin mut veikkaanpa että Jippoa tuntematon ei edes aavistais mitään taudin mahdollisuutta, kun mäkin pohdin pitkään, mittaisinko kuumeen varmuuden vuoksi.

Nyt sitten jänskäillään, miten poitsun vointi kehittyy, että päästäänkö maanantaina päiväkotiin uutta tautia hankkimaan vai tuleeko jollekulle ensimmäinen sorilapsisairaana-poissaolo töistä.

Tautia lukuunottamatta on päikynaloitus kuitenkin mennyt ihan kivasti, aamulla Jippo jää kuulemma itkemään mutta iltapäivällä vastassa on iloisesti touhuava poika, joka ei malttaisi kotiin lähteäkään. Sisäpäikkäritkin ovat sujuneet hienosti, vaikka niitä kauhistelimme etukäteen eniten. Vähän yllättävästi ulkoilu on kai vielä vähän vaikeeta ja lounas ei ole maistunut mutta sanoisin, että plussan puolelle jäädään kuitenkin. Paitsi että itsenäisyyspäiväjuhlasta poika oli pitänyt tuoda kesken pois, kun isojen puolten hälinä oli vielä vähän liikaa.