Lukuhaasteen 1. kirja: Jää

Niin että kiitos vaan Finlandia-voittaja Ulla-Lena Lundberg. Vieläkin pistää vihaks. Miksi miksi miksi pitää tehdä kirja, jonka 302 ensimmäistä sivua on oikeinkin nautinnollista luettavaa ja sen jälkeen lukijalta vedetään matto niin täysin jalkojen alta, että tekee mieli paiskata koko opus vessanpönttöön mutta ei voi, kun haluaa kuitenkin lukea loppuun. Ja se loppukaan ei edes ollu mikään The End vaan se vain loppui. GAAHH!!!

Ja minä vielä olen hyvä ennakoimaan kirjailijan mielenliikkeitä enkä ikinä ylläty kirjoissa kovin paljon. Niin tällai nyt sitten. Hirveä, hirveä kirja.

Tavallaan silti suosittelen. Mutta vain jos sulla on nenäliinapaketti käden ulottuvilla ja lievästi masokistisia taipumuksia. Eikä missään nimessä yksin kotona, jos siellä normaalisti elää joku muu sun kanssa.

—

Jaaa tämä teoshan siis täytti haastelistasta seuraavat kohdat:

(1) Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

(6) Kirja, jonka nimi on yksi sana (ja hitto miten monimerkityksinen yksi sana! jos ei olis käännösteos, niin olisin varma, että myös jäädä-verbin käskymuoto olisi tarkotuksellinen)

(13) Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon

Mahdollisesti myös (41)  Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin (kirjailija on näköjään syntynyt heinäkuussa mutta kirjan tarkkaa julkaisuajankohtaa en löytänyt, lienee parasta varmuuden vuoksi lukea jonkun selvästi vanhemmankin tyypin teos)

Muutama muukin kohta löyhästi osui, mutta pitäydytään nyt noissa kolmessa ensimmäisessä kuitenkin.