Kateudesta ja onnellisuudesta

Lilyn viimeaikaisiin puheenaiheisiin on kuulunut kateus. Kateuskorttia on heilulteltu mun kommenttiboksissakin, tosin niin päin että mun elämä olis blogin perusteella jotenkin niin siirappisen ihanaa, että siihen ei voi normaali ihminen samastua koska kateus tai sitten vaan jotenkin tarttumapinta normaaliin arkeen puuttuu.

Hämmennyin.

Ensinnäkään en itse oikein ymmärrä koko kadehtimista. Jos jollakin on jotain, mitä minäkin haluaisin, niin joko hankin saman asian itselleni tai tyydyn siihen, että en voi sitä saada/jaksa nähdä tarpeeksi vaivaa sen saavuttaakseni. Ainoa asia, jota oon oikeasti vähän kadehtinut, on syvät, aidot, ihanat, läheiset ystävyyssuhteet. Sellainen olisi kiva, vaikka tiedostankin, miksi sellaisen saavuttaminen itselleni on hankalaa.

Toisekseen selasin läpi mun blogia muutaman sivun verran ja totesin kirjoittaneeni muun muassa kotitöistä, neuvolakäynnistä, parista risteilystä, lapsen kehittymisestä, flunssasta, parisuhdeajan vähyydestä ja päiväkotiin sopeutumisesta. Kuulostaa hohdokkaalta, eikö? Kyllä mäkin kadehtisin.

Sisältöä enemmän kommentoijaa ehkä häiritsi mun tyyli kertoa itsestäni ja elämästäni. Mutta minkäs teet, kun yleinen elämänasenne sattuu olemaan peruspositiivinen. Valittaminen ja murehtiminen, kuten kateuskin, on mun mielestä turhaa ajanhukkaa. Joko teen asioille jotain tai annan olla. Miksi en pyrkisi täydellisyyteen itseni ja elämäni osalta, mieluummin olen onnellinen kuin onneton. Mulla ei ihan oikeasti ole juurikaan kurjia päiviä elämässäni. Jos sellainen kohdalle sattuu, niin avaudun kyllä täällä, trust me. Tottakai mun elämään mahtuu ikäviä hetkiä mutta plussan puolelle mun päivät silti aina jää. Ja niihin ikävyyksiinkin suhtaudun useimmiten joko zeniläisellä tyyneydellä tai paulamaisella huumorilla. Tai sitten vollotan, parun, puhun ja pussaan ja oon taas onnellinen.

Mä oon huoleton ihminen. Mun blogi on kanava purkaa mun kuulumisia ja ajatuksia maailmasta. Ei ihme, jos sekin on enimmäkseen huoleton. Mulla on ekaa kertaa blogi, jonka en edes alitajuisesti toivo nousevan jonnekin blogilistan kärkisijoille. Siksi tää on ollut pystyssä kohta kaks vuotta ja siksi tää tulee kantamaan vielä pitkään.