Papupata porisee

Vitsi miten riemuitsenkaan joka päivä siitä, että meillä yhtäkkiä onkin eläinten ääniä papattavan pienokaisen sijaan ihan oikeasti kommunikoiva taapero.

Tyyppi, joka muodostaa tällaisia virkkeitä:

Tässä tarinassa ei oo Milla Magiaa mut Roope-sedän kannessa oli Milla Magia.

tai

Paijassa ei oo mitään kuvia mut housuissa on kaikki kuvat.

tai

Ulkona ei saa mennä autotielle mut saa mennä vaunujen kyytiin.

Joka osaa ulkoa vaikka miten paljon laulujen sanoja ja pälättää omaa potpuriaan säännöllisesti.

Pimpeji pompeji. Metrolla mummolaan. Autolla ajetaan varo-varovasti. Huuakotti oikea hottentotti.

Joka sanoo iltapalapöydässä

En haluu lisää puuroo.

ja

Otetaan tesi pois ja tilalle kauramaitoo.

ja

Kiitos.

(Ottaisitko vielä omenaa?

Kiitos.

(Etkö leipääkään?)

Kiitos.

(Joisitko vielä vähän?)

KIITOS. HAKKANAINEN.

Okei, meni perille.

 

Ihana hölpöttelevä höpönassu.

EDIT: Hahah, tuli näköjään liki sama loppukaneetti kuin edellisessä puhepostauksessa. Mutta sellainen se on.

perhe lapset