Top 12
Ihana Laura kirjoitti hiljattain oman elämänsä kohokohdista, ja koska tuosta postauksesta kovasti tykkäsin, niin päätin idean röyhkeästi omaankin blogiini pölliä. Tai ei ehkä niin röyhkeästi, kun kerran Laurakin oli sen jo muualta löytänyt. Oli hurjan vaikea valita 12 yksittäistä huippujuttua elämästä, joten aika moni kohta kattaakin oikeastaan vähän isomman kokonaisuuden, mutta eipä tuo haitanne. Ja oikeastihan mun lempparijuttuja elämässä on sellaiset ihan pienet hetket, jotka just silloin on maailman parhaita mutta joita ei jälkikäteen pysty palauttamaan mieleensä – elämä on onnellisempaa, kun se pyörii näiden pienten rakkaushetkien ympärillä sen sijaan, että metsästäisi jotain extreme-elämyksiä koko ajan. Kuvituksena sekalaisia räpsyjä elämän varrelta, enemmän tai vähemmän listaamiini kohokohtiin liittyen.
01. Vanhempien kanssa valvotut yöt. Olen ainoa lapsi ja vanhempani ovat parhaita kavereitani – hyvien kasvattajien lisäksi. Mielipiteeni, asenteeni, suhtautumiseni tähän maailmaan ovat pitkälti vanhemmiltani peräisin. Pitkät keskustelut, mahtavat synttärijuhlat, herkulliset ruoat, rehellisyys, herkkyys, älykkyys, rakkaus ovat asioita, joita olen vanhemmiltani saanut. Aivan erityisesti mieleeni ovat kuitenkin jääneet yhdessä valvotut yöt niin minun vaikeiden matikantehtävieni kuin karaokenkin parissa. Kun kello on ohittanut järkevän nukkumaanmenoajan jo kauan sitten, mutta kukaan ei malta lopettaa laulamista tai joku tahtoo kokeilla vielä yhtä tapaa ratkaista tehtävä. Aamulla väsymys painaa silmissä, mutta illan riemut tai yhteinen saavutus olivat sen arvoisia.
02. Koko lukioaika. Musta tuntuu, että juuri lukiossa oikeastaan kasvoin sellaiseksi ihmiseksi, joka olen ja haluan olla. Sain kuulua mahtavaan, tiiviiseen kaveriporukkaan, jossa kaikilla oli tilaa olla oma itsensä, ruokimme toistemme persoonallisuuksia ollen tarpeeksi samanlaisia mutta silti niin erilaisia keskenämme. Edelleen olen näiden tyttöjen kanssa tekemisissä, joskin teiden erkaannuttua lukion jälkeen eri puolille Suomea on yhteydenpito vähentynyt ja tapaamiset harventuneet. Vaikka näemme harvoin, tavoittaa joka tapaaminen kuitenkin edelleen jotain siitä samasta hengestä, joka lukion ajan välillämme vallitsi. Muutenkin lukiossa oli vain huikean hauskaa, nautin jokaisesta kurssista ja ylppärit olivat mahtava huipennus koko kolmivuotiselle urakalle.
03. Ensisuudelma kielikurssilla Saksassa. Olin 17-vuotias, täysin kokematon poikien kanssa ja silti kaikki meni tosi nappiin. No, poika – tai oikeastaan mies – olikin itseäni huomattavasti kokeneempi. Iskin silmäni turkkilaissyntyiseen Mesutiin (kuinka kauan minulla menikään tuon nimen oikein kuulemisessa!) vakkari tanssibaarissamme eikä aikaakaan kuin tyyppi tuli tanssittamaan minua, olen aina hallinnut silmäpelin mainiosti. Taisimme suudella jo siinä ensimmäisenä iltana ja sehän oli aika huikeaa. Vaikka meistä ei kaikista saksaanmuuttamishaaveistani huolimatta vuosisadan rakkaustarinaa tullutkaan, jäi jutusta lämpimät muistot.
04. Phuksivuosi. Kun on suunnilleen 3-vuotiaasta asti odottanut pääsyä TKK:lle, oli pelkästään tieto siitä, että täällä mä nyt olen, aivan mahtavaa. Vaeltelin samoilla käytävillä ja istuin samoissa luentosaleissa kuin vanhempani aikoinaan, hengitin teekkariuden ilmaa haltioissani. Sen lisäksi sain huomata, että meidän kiltamme oli upea yhteisö, joka tempaisi mukaansa tällaisen järjestötoimintaa inhoavankin tyypin. Phukseille järkättiin ihan tolkuttomasti kaikkea huippukivaa tapahtumaa, phuksivuoden aikana pääsin tekemään juttuja, joihin ei missään muualla olisi mahdollisuutta. Opinnotkin maistuivat phuksivuonna vielä mansikoilta ja hunajalta, oman phuksiporukan kanssa luentosaleja kansoittaessamme tuli pysyttyä hereillä ja peräti tehtyä muistiinpanojakin. Shokki siitä, että enää ei pärjääkään vain istumalla skarppina luennoilla, tuli vasta myöhemmin.
05. Rakkaustarinan alku J:n kanssa. Se, kun tajuaa, että tässä on ihminen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Alku ei suinkaan ollut itsestään selvä, seurustelinhan vielä toisen pojan kanssa tutustuessani J:hin. Pikkuhiljaa ystävystyttyämme tajusin kuitenkin, että maailmalla on minulle huomattavasti enemmän tarjottavaa kuin välttävässä parisuhteessa roikkuminen tavan vuoksi, tajusin muiden asioiden tekevän minut huomattavasti onnellisemmaksi kuin parisuhteeni. Eron jälkeen kaavailemani villit sinkkukuukaudet vaihtuivat viikossa seurusteluun J:n kanssa, kun totesin ettei ole järkeä juoksennella asuntonäytöissä kun on jo valinnut tulevan kotinsa. Miksi deittailla mitäänsanomattomia poikia, kun tarjolla olisi täydellinenkin.
06. Vuosi killan hallituksessa. Koska oma phuksivuoteni oli niin mahtava elämys, halusin tarjota samanlaisen tulevalle phuksipolvelle. Lähtiessäni killan hallitukseen SuurPhuksiksi vastaamaan killan phuksikasvatuksesta en arvannut, että hallitusvuodesta muodostuisi ennen kaikkea hauskuudentäyteinen ajanjakso loistavan porukan osana. Toki oli mahtavaa paimentaa omaa phuksikatrastaan ja nähdä pienten palleroiden kasvavan teekkareiksi, lakkienjako oli toisaalta hirveän haikeaa ja surullista ja vollotin kotona kaiken kivan päättymistä pitkään ja hartaasti, toisaalta tunsin pakahduttavaa ylpeyttä ja iloa siitä, että minun pienet phuksini ovat nyt aidosti yhteisömme osa. Parasta hallitusvuodessa oli kuitenkin hitsautuminen yhteen alkujaan niin erilaisten tyyppien kanssa, jotka ovat iso osa elämääni vielä näin viiden vuoden jälkeenkin.
07. Killan ulkomaanexcu Australiaan. Olen matkustanut paljon ja rakastanut miltei jokaista reissua, mutta Australia sykähdytti jotenkin aivan erityisesti. Se, etten ollut reissussa yksin mutten varsinaisesti kavereidenkaan kanssa, toi kokemukseen oman kutkuttavan lisänsä. Matkan aikana opiskelutoverit, joita olin aiemmin pitänyt pelottavina wanhoina, osoittautuivatkin ihan kivaksi seuraksi. Reissussa olimme yhtä porukkaa, vaikka noiden kahden ja puolen viikon jälkeen hajaannuimmekin taas omiin ympyröihimme. Australia maana vei myös sydämeni täysin, vielä joskus tahdon kokea J:n kanssa ne elämykset, mistä nyt nautin enimmäkseen yksin.
08. Kosinta. Tiesin seurustelumme alusta asti, että tässä se nyt on, loppuelämäni rakkaus. Kosintakaan ei varsinaisesti tullut minään yllätyksenä, olinhan siitä vihjaillut jo pitkään ja aavistin etukäteen sen olevan tulossa. En muista sanaakaan siitä, mitä J minulle sormusta ojentaessaan sanoi, mutta tiedän sen olleen kauneimpia asioita, mitä minulle on koskaan sanottu. Piknikillä meidän salaisella niityllämme, auringon paistaessa, hyönteisten pörrätessä ympärillämme minusta tuli rengastettu nainen – ikionnellinen sellainen.
09. Häät. Elämäni paras päivä. Vihkiminen järven rantakalliolla, rento hääjuhla vanhan navetan vintillä. Rankkasade, joka iski juuri kun olimme siirtyneet sisätiloihin. Hymyilevät vieraat iloitsemassa meidän onnestamme. Ruoka, jota sain syödyksi aivan liian vähän. Paras hääbändi. Kyyneleet. Nauru. Juuri meidän näköisemme tilaisuus.
10. Onnistuneet urheilusuoritukset. Olen ehdottomasti aina kategorisoinut itseni urheilijaksi. Pelasin nuoruudessani 10 vuotta ringetteä, ja tuo aika muovasi paitsi kehoani myös mieltäni. En ole kovinkaan kilpailuhenkinen tai voitonhimoinen mutta nautin siitä itsensä ylittämisen tunteesta, kun jokin suoritus menee täydellisen hyvin. Olen huono haastamaan itseäni, joten pääsen tähän tunteeseen käsiksi vain tiukassa ohjauksessa, yleensä tarvitsen parhaisiin suorituksiin venyäkseni vielä joukkueen tuen taakseni. Ringeten lopetettuani luulin, että parhaat urheilun aiheuttamat adrenaliiniryöpyt olisivat iäksi mennyttä, mutta sitten löysin roller derbyn. Sen lisäksi, että laji itsessään mahdollistaa tunteen kaikkensa antamisesta ja tarjoaa radalla onnistumisen elämyksiä, on meidän seuramme porukka aivan omaa luokkaansa mahtavuudessaan. On jo ikävä luistimille!
11. Raskaustestin tekeminen. En ole ikinä ollut niin täpinöissäni kuin kiikuttaessani raskaustestipakkauksen apteekin kassalle. Eikä asiaa yhtään helpottanut se, että kotona pakkauksen auki revittyäni sain lukea, että testi suositellaan tehtäväksi vasta aamulla. Sain J:ltä luvan herättää tämän, jos testi on positiivinen. Heräsin joskus tajuttoman aikaisin, pissasin kädet täristen testipuikkoon, tuijotin kahta viivaa suu leviten hymyyn. Meille tulee vauva, kuiskasin J:lle.
12. Raskaus. Yhtäaikaa ihanaa, pelottavaa, jännittävää, koskettavaa. Olen joka päivä onnellinen siitä, että sisälläni kasvaa pieni elämän alku, rakkautemme hedelmä. Toisaalta joka päivä pelkään, että vauvalle käykin jotain emmekä ikinä saakaan tutustua tähän ihmiseen, jonka me olemme tehneet mutta joka tulee synnyttyään muovaamaan meidät isäksi ja äidiksi. Onneksi jäljellä olevat viikot vähenevät tasaisen varmaan tahtiin.