Raskausajan ruokarajoitukset

Suunnilleen ensimmäinen asia, jonka raskaana oleva nainen neuvolasta saa käteensä, on monisivuinen taulukko raskauden aikana vältettävistä ja suositelluista ruoka-aineista. Itse päätin alusta alkaen noudattaa taulukkoa jokseenkin puritaanisesti ja kävinkin sen jopa merkkaustussien kanssa läpi värittäen vihreällä ruokamaailman hyvikset ja oranssilla (en omista punaista merkkaustussia) pahikset. Listaa läpikäydessäni mikään rajoitus ei tuntunut erityisen pahalta ja suosituksetkin vaikuttivat olevan ihan tehtävissä. Etukäteen arvelin muistaakseni vaikeimmiksi jutuiksi kalan syömisen kahdesti viikossa, riittävän määrän kasvirasvoja ja vältettävistä asioista ilmakuivatun kinkun. Nyt kun raskausruokavaliota on takana jo varsin pitkään, lienee hyvä hetki tehdä pieni katsaus siihen, vastasiko totuus odotuksia. Muutamia yllätyksiäkin on matkan varrella tullut vastaan.

Kala. Olen kyllä syönyt kalaa raskauden aikana selvästi enemmän kuin muulloin mutta en varmastikaan kahdesti viikossa. Ollessani vielä töissä oli lounasravintolassa jokseenkin helppo valita kalavaihtoehto kerran viikossa, tosin kouluruokalan kalapuikkojen tai kalakeiton kalapitoisuus ei välttämättä päätä huimaa. Kalapyörykät jouduin kerran jättämään väliin, kun keittäjä ei osannut sanoa, mistä kalasta ne oli tehty. Pyörykkäkalana tunnettu hauki kun esimerkiksi on kokonaan kiellettyjen kalojen listalla. Myös muuten ulkona syödessä tulee helpommin valittua kalavaihtoehto, ja olen sitä kotonakin pyrkinyt hieman tavallista enemmän kokkailemaan. Vanhempani ovat myös onneksi pitäneet kiitettävästi huolta siitä, että siellä vieraillessa yleensä kalakiintiöt täyttyvät.

Kasvirasvat. Käytän ruoanlaitossa melkeinpä pelkästään oliiviöljyä, mutta ylipäätään käytän rasvaa todella vähän. Lounaalla muistin useimmiten lisätä lisäkesalaattiin lorauksen öljyä, mutta nyt lomalla olen kyllä unohtanut uhrata ajatustakaan kasvirasvoille. Salaattiin tulee silloin tällöin lisättyä öljyä mutta useimmiten vedän sen ihan paljaaltaan.

Ilmakuivattu kinkku. On tehnyt mieli mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömästi. Helpompi välttää kuin luulin. Sen sijaan perässä seuraa muutama ruoka-aine, joiden välttäminen on osoittautunut odotettua hankalammaksi.

Lakritsi. Miten paljon voi jotain syötävää tehdä mieli?! En edes ole mikään karkkihirmu mutta nyt suunnittelen synnytysevääksi jättipussia lontoonrakeita, täytelakuja, lakumattoja, lakutoukkia, noitapillejä… Olen napsinut salaa muutaman lakukarkin silloin tällöin mutta odotan mahdollisuutta mussuttaa mustaa herkkua (krhm, kuulostipa härskiltä) vapaasti. Tosin verenpaineeni on niin alhainen, että voisin luultavasti huoletta syödä taulukossa sallitun 50g päivässä tai enemmänkin, mutta en tahdo suotta rasittaa kehoani moisella.

Alkoholi. En normaalisti juo juuri lainkaan, ehkä lasin viiniä ruoan kanssa tai yhden siiderin muutaman kerran vuodessa. Siksi onkin ihan käsittämätöntä, kuinka paljon minun on tehnyt mieli alkoholia raskauden aikana. Suunnilleen joka kerta, kun olen nähnyt jonkun nauttivan skumppaa lakkiaisissa tai saunaolutta tai viiniä ruoalla tai edes kuullut puhuttavan sangriakannusta tai lukenut lehdestä mojitoreseptiä, on vesi noussut kielelleni. Jonkun juodessa jotain erikoisempaa olen ollut viittä vaille kysymässä maistiaisia, kunnes olen muistanut siunatun tilani. Olen aina ajatellut, että voisin hyvin elää juomatta lainkaan alkoholia, mutta kielletty hedelmä vaikuttaa houkuttelevan sen verran pahasti, että ehkäpä olosuhteiden jälleen sen salliessa voin edelleen suoda itselleni sen lasillisen silloin tällöin.

Ja sitten ehdottomasti vaikein vältettävä:

Pellavansiemenet. Minulla ei ole minkäänlaisia intohimoja pellavansiemeniä kohtaan enkä ennen raskautta ole niitä varmaan ikinä tietoisesti syönyt. Tiedostamattani sen sijaan ilmeisesti varsin paljon, koska huomasin vasta noin puolessa välissä raskautta niitä olevan suunnilleen jokaisessa leivässä. Lukemattomat ovat ne kerrat havaintoni jälkeenkin, kun olen tyytyväisenä popsinut herkullista täysjyväleipää ja kesken haukun huomannut tutut pienet tummanruskeat siemenet jälleen kerran. Nykyään yritän muistaa syynätä leivät siementen varalta ennen ostamista, mutta aika usein käy silti niin, että J saa vajaan leivän syödäkseen ja minä stressaan parin jo syödyn siivun aiheuttamia raskasmetallikasautumia elimistössäni. Pahin takaisku pellavansiementen suhteen oli se, kun noin kolmantena päivänä vanhempieni hoivissa maalla havaitsin äitini tekemän herkkumyslinkin sisältävän noita pirulaisia. Siihen jäivät aamumyslit minun osaltani. En tosin usko noin pienten siemenmäärien hirmuisesti haittoja aiheuttavan, mutta mokomien tunkeminen joka paikkaan ärsyttää suunnattomasti.

Ruokarajoituksien kanssa vielä noin kuukauden elelee Paula, joka synnytyksen jälkeen aikoo nauttia ison annoksen sushia mutta ei edelleenkään skumppaa, koska vauvaa pitää imettääkin.